Iltapäiväkävelyllä kaksi taidenäyttelyä, joiden avajaiset aikanaan jäivät väliin sattuneista syistä.

Inari Krohn on palannut kotoisiin luontoaiheisiin ja tutun näköisiin sisäkuviin itämaisten retkien jälkeen, hyvä niin. Herkkää ja tarkkaa, lintukuvia ihastelimme takahuoneessa, vanamon hentoa kauneutta ja kehrääjän yölentoa. Näyttely Duetossa.

Tuntemattomasta keskusteltiin sielläkin. Ohjaaja Väinö Lahti vakuutteli, että siinä on monia vahvoja kohtauksia ja tottahan se on. Toinen ääni kuului kyllästyneen kerta kaikkiaan näihin nykyaikaistettuihin klassikoihin.

Jatkoimme Taidehalliin, missä komeita kellarista kaivettuja kultakauden töitä ja uudempaakin. Oskar Kleineh oli uusi tuttavuus, vanhoista tehosi taas Järnefelt ja Danielson-Gambogi, Marjan suosikki, sekä monet muut. Vanhat mestarit pitävät pintansa, lähtiessä ihastelimme Birger Kaipiaisen seinäkeramiikkaa. Molemmat näyttelyt päättyvät sunnuntaina.

Täyteläisen kuva-aterian päälle Annankadun kiinalaiseen myöhäiselle lounaalle ja kotiin katsomaan nyt vaikka sitä Taru Mäkelän Pikku sisarta dvd:ltä, jonka Matti toi kehuvin saatesanoin; eipä tehnyt täällä erityisen suurta vaikutusta. Jotenkin konstruoitu, suunniteltu, hidas, säyseä ja odotusten kaltainen. Mutta kaunis, kiltti, söötti tarina.

Onhan Törhösen Raja 1918 vähän toista, näkyy saavan kiittäviä kritiikkejä, pidetään Törhösen parhaana. Minäkin ennakossa yllätyin myönteisesti, vahva elokuva vähän tunnetusta aiheesta. Historiaa mahdollisesti oikaisevat vahvistukset suo anteeksi mielihyvin.