Muistetaanpa sittenkin Knut Hamsunia myös Suomessa. Ainakin Vaasan yliopistossa ja Turun kirjamessuilla on aihetta käsitelty, ja tänään oli Hamsunista hyvä seminaari myös Svenska Litteratursällskapetissa, kauniissa salissa, paikalla sentään viitisenkymmentä harrastajaa. Kaksi mainiota norjalaista esitelmöitsijää, Nils Magne Knutsen ja Inge Fagerbakk, molemmilla epätavallisen eloisa tyyli puhua näin akateemisessa kontekstissa.
Kun minulta jäi Hamsunin kertaaminen kesällä vähän kesken, otin täältä lisää vauhtia. Knutsen puhui kauniisti Hamsunin kielestä ja pohjoisesta maisemasta, hänen modernista ihmiskuvauksestaan, Fagerbakk puolestaan Hamsunin käynnistä Helsingissä 1899 ja suhteesta ruokaan ja juomiin, sinänsä hupaisaa kun kirjailijan pääteoksia on Sult, Nälkä. Lopuksi arvokkaan näköinen yleisön edustaja nousi katederille tiukkaamaan, onko Hamsun jo rehabilitoitu ja hänen tuomionsa purettu Norjassa. Ellei, ei puhujan mielestä ole mitään syytä viettää tätä juhlavuotta (150 vuotta kirjailijan syntymästä). Taisi jäädä nytkin tyhjentävää vastausta vaille tämä kysymys.
Norjassa siitä on paljonkin kiistelty, ja kesällä oli jopa Helsingin Sanomissa asiasta pääkirjoitus: siis siitä että Norja tilittää samalla omaa menneisyyttään ja joutuu tutkimaan nerokasta kirjailijaansa melko kaksijakoisessa valaistuksessa. Seminaarissa keskityttiin sanataiteilijaan ja tahdottiin sivuuttaa vähin äänin hänen poliittinen aktiivisuutensa.
Muistan kuinka torjuvan vastaanoton sain Oslossa nuorena stipendiaattina 1974, kun halusin kulkea Hamsunin jäljillä ja keskustelin kirjailijasta Teatercaféssa. Hamsunin natsimenneisyys oli vielä silloin kotimaassa täysin ylittämätön este hänen arvostukselleen. Runoilija Knut Ødegård oli oppaani, ja kaikenlaista seikkailtiin ja kävi hän sitten Helsingissäkin, missä häntä vuorostani SARV:in sihteerinä isännöin. Näitä muistelimme tänään jälkiviinillä Kaarina Salan kanssa, joka on kulkenut samoja stipendipolkuja vähän minua ennen.
Mutta Hamsunista voisi kirjoittaa pitkäänkin, myös hänen saksalaismielisyytensä taustoista, jotka liittyvät vitalismiin ja industrialismin vastustukseen, kahteen Hamsunin pääteemaan. Hän uskoi että Hitler nujertaisi Englannin ja uusi vapaa luonnonläheinen elämä alkaisi kukoistaa Euroopassa. Väärässä hän tietysti lopulta oli, mutta ei koskaan, ei edes oikeudenkäynnissä luopunut ideoistaan. Thorkild Hansen on aiheesta kirjoittanut erinomaisen kaksiosaisen teoksen Processen mot Hamsun. Ja tv on meilläkin näyttänyt Troellin loistavan elokuvan samasta aiheesta, Max von Sydow muistettavassa pääroolissa.
Vielä tulen ilahduttamaan itseäni ja vaivaamaan mahdollisia lukijoita Hamsunilla. Mikään muotikirjailija tämä Nobel-palkittu ei totisesti ole. Palatessani poikkesin Akateemiseen, huvikseni kysäisin: ei yhtään Hamsunin teosta millään kielellä!