Lauantai 21.7.12

Sallan perhe kahden lapsensa kanssa sekä taiteilija Haimelin ovat vallanneet talon, joten eletään täyttä elämää eikä tässä juuri ehdi kirjoittaa saati ajatella. Nautin taatana parivuotiaan Aslan ilmeistä arvostusta, kun taas puolivuotias Saima pitää vanhempiaan hyvin hereillä yökaudet. Näin täällä nyt melskataan.

Pieni taiteellinen tauko oli illalla, kun Haimelin tulkitsi tätinsä Sylvi Kekkosen tekstejä tuolla Maisemakahvilan kulttuuriladossa. Sehän oli korkea tapaus, Väinö Lahden ohjaukseen perustuva kooste, joka sai ensiesityksensä vuonna 2000 Tamminiemessä (Sylvi täytti silloin 100). Hyvin Eeva-Liisa oli sen jaksanut lämmittää ja selvisi pitkästä tekstistä kunnialla. Idea oli tietysti Katariinan alun perin, eikä hullumpi. Hämmästyimme tosin hiukan, että yleisöä saapui peräti 23 kulttuurikunnan jäsentä, heistäkin osa muualta.

Ammattinäyttelijät harvoin Hämeenkyrössä vierailevat, joten olisi voinut kuvitella, että ainakin Näytelmäseuran jäsenet kiinnostuisivat kulttuuriladon illasta ja tulisivat vaikkapa oppiin. Ei ketään. Harrastajia kiinnostaa tunnetusti enemmän oma näytteleminen kuin toisten katseleminen. Taiteilija itse oli tyytyväinen yleisöön ja esitykseensäkin, joten saunoimme hyvillä mielin kaiken päälle.

Kun minulle lankesi illan lyhyt esittely, huomasin että Sylvi Kekkosen Amaliaa on käännetty aikanaan kymmenelle kielelle, etupäässä itäblokkiin, mutta myös ruotsiksi, saksaksi ja japaniksi. Ehkä presidentin puolison asema vähän auttoi. Se oli kylläkin kaksiteräinen; oltiin sitä mieltä, että Sylvi Kekkonen oli harrastajatason kirjailija (T. Anhava) ja vain asema soi hänelle huomiota – toiset taas sanoivat, että hän olisi ansainnut enemmän arvostusta, ellei asema olisi vähän varjostanut.

Näin Sylvi Kekkosen kerran PEN-klubin kokouksessa. Tällöin hän oli selvästi vaivautunut siitä, että muut kirjailijat suhtautuivat häneen niin juhlallisesti. Hän olisi mieluiten kai tullut vain muina naisina Eevojen Kilven ja Joenpellon seurassa, mutta tietty virallisuuden kehä hänen ympärilleen kuitenkin muodostui. Eeva-Liisa tässä muisteli tätinsä vastausta vakiokysymykseen, miten hän on kestänyt pakollisen julkisuuden miehensä rinnalla: ”Mielestäni olen siitä aika hyvin laistanut.”

No nythän meillä on historian kolmas kirjoittava presidentin puoliso, sarja alkoi Ester Ståhlbergista. Tai jos Tellervo Koivisto lasketaan mukaan, heitä on neljä. Hauska nähdä kuinka maineikas sarja Jenni Haukiossa jatkuu, toimii ja uusia ilmiöitä tuottaa.