Kyröön palattua sain kiintoisan vieraan tai oikeastaan useampia. Nautimme ensin Auttilassa Katrin entisessä talossa suolapalaa lounaaksi, ja kahvin jälkeen marssimme sitten tänne meidän villaan neljän herran joukolla, kärjessä Heikki Rajala, huvilamme asukas vuosilta 1950-1966.

Olipa hauska seurailla, kuinka rakennusalan mies tarkasteli entisen kotinsa nykyistä kuntoa. Kylän asioita muistelimme puolen vuosisadan takaa. Rajalan mukaan tämä oli vielä 50-luvulla ja myöhemminkin hiljainen tuppukylä, ja hämmästyttävää olikin hänestä nykyinen aktiivisuuden ja kulttuurielämän nousu. Olivat käyneet ensin joukolla Myllykolussa ihailemassa sen uusittua kuntoa ja teatterin rakennelmia.

Persoonallisuuksia on aina kertynyt tänne Vanajan kylään, ajatellaan vaikka Ala-Vakerin veljeksiä ja Ylivakerin Tyyneä, muista puhumatta. Heistä riittää vieläkin juttua. Sekä tietysti itsestään Taatasta, jonka muhkean muodon Heikki hyvin muisti. Serkkuni Riitta oli Heikin koulutovereita yhteiskoulusta ja kertoi joskus kotihipoista täällä Rajalassa. Eivät ole meille mitään sukua samasta nimestä huolimatta, Pohjanmaalta taisi tämä Rajalan haara lähteä. Heikin isä Salomon Rajala kuoli menestyneenä tehtaanjohtajana ns. saappaat jalassa. Useimmat muut yrittäjät ovat tällä tontilla tehneet joko konkurssin tai itsemurhan tai molemmat.