Eino Rajala 1909 – 2007

Muistokirjoitus / Panu Rajala

Virkamies venytti valtion markkaa

Varatuomari, vanhempi hallitussihteeri Eino Rajala kuoli Helsingissä 97 vuoden ikäisenä 16.1.2007. Hän oli syntynyt Helsingissä 17.12.1909 keisari Nikolai II:n hallitessa suuriruhtinaskuntaa ja P.E. Svinhufvudin johtaessa yksikamarista eduskuntaa.

Eino Rajalan vanhemmat J.W. Rajala ja Suoma o.s. Mäkelä muuttivat 1906 Hämeenkyröstä Helsinkiin, missä torpan poika pestautui ratsupoliisiksi. Eino pääsi Suomalaisesta Normaalilyseosta ylioppilaaksi, valmistui lainopin kandidaatiksi ja käräjöi Toijalassa varatuomariksi.

Lainopin ylioppilas harjoitteli 1930-luvun alussa Hämeenkyrön ja Pirkkalan vt. nimismiehenä. Aika oli levotonta, toimeen kuului mm. pirtutrokarien takaa-ajo aseina browninki ja piikkilankamatto.

Kun Kyro-yhtiötä vastaan oli vireillä koskenrantain omistajien kanne, lomalle lähtevä vakituinen nimismies Yrjö Tainio antoi ohjeen: – Jos tulee langettava päätös, alatte vain rauhassa purkaa tehdasta.

Päätös tuli, mutta sitä ei tarvinnut panna toimeen ”yleisten yhteiskunnallisten etujen” vuoksi.

Sotavuosina Eino Rajala palveli sotapoliisina ja Helsingin ilmatorjunnassa ja avioitui hankolaisen kassanhoitajan Saga Nilsénin kanssa.
Sotien jälkeen Sakari Tuomioja pestasi koulutoverinsa Valtiovarainministeriöön jättimäisten korvauspaperikasojen äärelle. Ministeriössä kului pääosa Eino Rajalan virkauraa. Esimiehistä värikkäin oli Erkki ”Pirre” Huurtamo ja ihanteellisin Kyröskosken poika Ele Alenius.

1950-luvulla Eino Rajala toimi Patentti- ja rekisterihallituksen osastopäällikkönä ja julkaisi alan ensimmäisen opaskirjan Keksijän lainoppi. Sen avauslause menee suoraan asiaan: ”Sota on keksintöjen äiti.”

Valtiovarainministeriön neuvottelijana Eino Rajala oli kitsas valtion etujen puolustaja. Hän määritteli virkamiehille niin pienet matkustus- ja päivärahat, että Virkamieslehti otsikoi tyrmistyneenä: ”E.R. matkustaa halvalla!”.

Senkin taidon hän osasi. Nimismiehenä hän kirjoitti itselleen ajokortin ilman harjoittelua ja kykeni hyvin ajamaan 50-luvulla camping-matkan Roomaan ja takaisin eikä tärskäyttänyt kuin yhden kolarin Kööpenhaminassa.

Vahvat juuret Hämeenkyröön Eino Rajala säilytti halki elämänsä. Hän osallistui Kyröläisiin kruunuhäihin 1934 ja soitti viulua nurkkatansseissa. Kyrössä asuivat hänen sisarensa ja myöhemmin poikansa perheineen. Hän seurasi emäpitäjän elämää herpautumatta, nautti hevosella ajosta ja heinätöistä ja arvosti kyröläistä viljelystä eli kulttuuria sen kaikissa muodoissa.

Äitinsä serkku ”Eemeli” Sillanpää oli luonnollisesti hänen läheisin kirjailijansa, mutta ylempien luokkien norssi Mika Waltari ei jäänyt paljon jälkeen. Historia kiinnosti aina lujasti.

Kun viimeiseen saakka henkisesti virkeä eläkeläinen sai taas perinteisen joulukortin vanhasta työpaikastaan Valtiovarainministeriöstä, hän tokaisi hämmästyneenä: – Jufenauta, ne luulee että mä olen vielä elossa…