Muutaman vuoden tauon jälkeen Pentinkulman päiville, saaliina kaksi hyvää esitelmää pääjuhlassa. Olli Jalonen pani raikkaasti paikalleen kirjallisuudentutkimusta, sen viimeaikaista tekstianalyyttistä suuntausta, ja puolusti omaa vapaampaa lähtökohtaansa. Asiaa puhui Olli muutenkin, jäntevästi ja jopa hauskasti.
Erkki Tuomioja pohti kirjallisuuden ja historian suhteita, varsin kiintoisa kehittely, joka tietysti päättyi Linnan ylistykseen, joka kuuluu päivien pakolliseen liturgiaan. Varmaan on niin, että Linna on eniten historiankäsitykseemme vaikuttanut kirjailija (viimeisen sadan vuoden aikana, ei lueta Runebergia ja Topeliusta mukaan) kuten puhuja totesi, mutta ei sentään ylivoimaisesti eniten: aika lähelle tulevat mm. Kianto ja Koskenniemi, Waltarikin, jos ajatellaan aikalaisten historiakäsityksiä menneen vuosisadan aikana. Mutta oikeistolaisia tai isänmaallis-kristillisiä vaikutuksia ei näissä katsauksissa yleensä lasketa mukaan.
Linna uudelleen arviointi odottaa yhä itseään, vaikka valtavasti on kirjoitettu. Se oliko hänen voimallinen tulkintansa omiaan kohottamaan kansan oikeata itsetiedostusta, oliko vaikutus sittenkään pitemmän päälle tervehdyttävä. Kunnianpalautus punaisille oli ajan tilaus, mutta kuinka kauan sen varassa menneeseen nyt voidaan katsoa? Tähän palattava. Voisin puhua ensi vuonna aiheesta Miten Waltarin Suomi eroaa Linnan Suomesta. Kiinnostaisikohan.
Väinö Linnan seura täyttää 30 vuotta. Vastaanotolla huomasi, että Urjalan kunta suhtautuu asiallisesti ja kiitollisesti seuran työhön ja toimintaan. Enpä nyt mainitse erästä läheistä vertauskohtaa, missä kunnan edustajat eivät edes vaivautuneet kirjailijaseuran samanikäiseen juhlaan sanaakaan pukahtamaan. Sitä paitsi Linnan seura on saanut komean ja ansiokkaan näköisen historian aikaiseksi. Ei taaskaan vertailua (mentävä itseensäkin), vaan lämpimät onnentoivotukset!
Muistotkin kulkivat, historian kannessa on kuva, jossa kuikuilemme Elinan kanssa muiden joukossa kuuntelemassa Linnan omaa selostusta elämänsä ja kirjojensa maisemasta. Se oli 70-luvun puoliväliä, kaukaista ja silti läheistä, hyvässä muistissa. Päivien toteemi otti luontevasti vastaansa tulvehtivan kunnianosoitusvimman. Linna oli suuri ja avara, myös kitkerä ja kaunainen, sosiaalisen kapinan terä pehmeni suureen menestykseen; ura jatkui olemisella ja puhumisella.
Yleinen tunnelma päivillä nuortunut ja laimentunut. Marja ei ollut ennen päivillä ollut, imi vaikutteita tietysti minua innostuneemmin.
