Perjantai 21.9.07

Lento Roomasta heilahti kevyesti, vastassa vanha kunnon Ateena. Olen täällä kolmatta kertaa, Marjalle uusi kylä. Rooma oli kummallekin vanha tuttu.

Akropolis tallella, vankasti restaurointitelineitten peitossa. Karyatydit kannattelivat temppeliä kuten ennenkin, turistien virta ehtymätön. Vaelsimme Plakassa, kuljimme Agoralla demokratian kehdossa, nousimme välillä Syntagma-aukiolle, missä muistelin matkaamme lasten kanssa 15 vuotta sitten. Silloin taisin uuvuttaa lapsiparat luennoimalla Kreikan historiaa, nyt pääsi Marja vähemmällä.

Viela viivähdimme tunnelmallisella Kerameikos-hautausmaalla ihan tässä Jason-hotellin kulmalla; Salme Lampinen on valinnut meille matkatoimistosta oivallisesti sijoittuvat majapaikat, tämäkin lähellä kaikkea. Söimmekin mainion souvilak-iltasen eilen ihan nurkilla, Marja alkoi heti arvostaa kreikkalaista keittiötä, salaatti erinomaista, mehukasta. Jos ei ollut vikaa italialaisessakaan, paras ateria toistaiseksi päivän kala rantaravintolassa Amalfissa. Jason tarjoilee erinomaisen aamiaisen hotellin katolla, tähän asti monipuolisin, italiaanot eivät juuri siihen puoleen panosta. Näkymä suoraan Akropoliin silhuettiin, ei valittamista.

Mutta töitähän on tehtävä. Mietin Nuoren Johanneksen ja Angeloksen suhdetta, mitä lopullinen romaani menetti, mitä voitti uudesta aloituksesta, tiiviistä rakenteesta, hektisestä hengityksestä. Menetti suuren osan Muhammedin oivallista henkilökuvaa ja myös Ferraran kirkolliskokouksen lähes groteskin kuvailun. Waltarilla oli varaa laskea käsistään loistavaakin aineistoa. Johannekset pitäisi julkaista uudelleen kommentaarein varustettuina.

Näin viime yönä merkillisen unen: Stalin oli tutustumismatkalla Suomessa, tarkemmin sanoen patikoi saappaat jalassa Kyröskoskella ja poikkesi Kaiskolle, missä majoitimme hänet Eeva-tädin kanssa. Ei mitään seuruetta mukana, leppoisa juron oloinen miekkonen, utelias, rokonarpinen, muhkeaviiksinen, yllättävän lyhyt. Unen täytyy olla yhteydessä Johanneksiin ja Muhammedin hienoon henkilökuvaan. Stalinin hahmo on jatkuvasti taustalla Waltarin elämässä ja tuotannossa, oli elossa vielä Johannesten tekoaikana 50-luvun alussa. Muistettava sotapropagandan ajat 40-luvulla. Muhammedin provokaatiot ja sotaan kiihotus Nuoren Johanneksen lopussa mestarin työtä (vrt. Horemheb Sinuhessa).

Niinpa niin, huomenna viimein lento Istanbuliin. Kreikkalainen lipunmyyjä korjasi minua: to Konstantinopol. Matti Klingen hengenheimolainen! Lisäksi tavattu reipas miestarjoilija Plakassa: alkoi heti kehua Waltaria, kun kuuli että olemme Suomesta. Siis omasta aloitteestaan, minä en johdatellut. Mika historiantuntemus ja mielikuvitus, tarjoilija hehkutti. Lupasin lähettää Waltari-elämäkertani kunhan valmistunut ja on käännetty englanniksi tai kreikaksi…