Panu Rajala

Eräs ennätys, ainakin tapaus joka ei hevin toistu.

Monsieur Jacques eli Jaakko Laaksonen, ranskan opettajani, järjesti 50-vuotisen elämänsä kunniaksi juhlapäivälliset, jotka kestivät kellon ympäri 12-24. Ja toden totta, korkeatasoista 12 ruokalajin ateriointia suoritettiin kellon tarkkuudella, tunti per ateria, jaloittelua ja pitkässä pöydässä kiertävä plaseeraus. Ohjelmaa aina lomassa. Ja ihmiset (etupäässä kouluväkeä, Jaskan kollegoita) kesti vät päivällisen urhoollisesti alusta loppuun, jopa nauttien ja vatsaansa hellien, henkeäkin virvoittaen.

Kerkisin hyvin ajella välillä Marjan kanssa Kauvatsalle pitämään esitelmää Tarmo Kunnaksen ja Oskari Jalosen pyöräilyjoukkueille Sillanpään kauvatsalaisista juurista. Tarmo tarjosi muhkeata cuscusia ja jäimme paitsi vain kolmesta ruokalajista Jaskan kunniapäivällisillä minne palasimme. Melko mahtavaa. Tuskin toistuu kohdallamme.

Maanpuolustuskurssi kokoontuu Säkylässä tarkastaen Porin prikaatin ja erityisesti nopean toiminnan joukot. Valmiudessa tuntuivat olevan. Pirkaatinkenraali Markku Nikkilä valisti ajankohtaisista kysymyksistä, katseltiin näytöstä, saunottiin ja nautittiin hieno illallinen upseerikerholla.

Samaan aikaan puolustusministeri paukuttelee kovaa tekstiä Washingtonissa, siitäkös pärinää riittää, kun joku sanoo sen mitä kaikki ajattelevat.

Merkittävää kaupantekoa Hämeenlinnassa; vanhempien huvila Iittalassa myyty, haikeaa ja helpottavaa.

Samalla matkalla jätän Otavaan korjatut vedokset; Kuningasajatus ilmestyy lokakuussa.

Ja kirjallinen kiertely jatkuu Järvenpäähän, missä Juhani Ahon seura järjestää perinteisen seminaarin, nyt elämäkerrallisuuden vaiheilta. Samoja teemoja kosketeltiin kuin tietokirjailijat Helsingissä. Minulla oli pyydetty kommenttipuheenvuoro, johon sainkin sytykkeitä niin Niemen Jussilta, Anna Kuisminilta kuin kahdelta nuoren polven tutkijalta Minna Maijalalta ja Päivi Koivistolta. Kuulin käsitteen autofiktio, joka tarkoittaa fiktiivistä muistelevaa teosta, jossa kirjailija esiintyy itse omalla nimellään. Melko tarkkaan määritelty, mutta ainakin Kalle Päätalon Iijoki-sarja on kai maailmankirjallisuudessa ylittämätön autofiktion kuningas laajuudeltaan ja kaiketi tarkkuudeltaankin. Sitä tutkija ei tullut maininneeksi, pari uudempaa kirjasta kyllä, Saision ja Hotakaisen. Entäs alter egot, eivätkö mahdu autofiktion piiriin? Oikean nimen käyttö on jokseenkin formaalinen lajiperuste.

Arkiston Anna oli kekannut hauskan muistelman Minna Nikanderilta, myöhemmin Markkulalta, joka oli yhden kesä Ahon kihlattu. Ilmeisiä yhtymäkohtia J.H. Erkon kihlattuihin. Tällaiset virkistävät muuten vakavaa seminaaria. Kiinnostavaa sinänsä, että nuori tutkimus on uudelleen kiinnostunut biografiasta, kun muistissa ovat menneiden vuosikymmenten ankarat ja ahdaskatseiset porttikiellot siihen suuntaan kirjallisuudentutkimuksessa.

Saatiin lohikeittoa ja kahvia ja leppeätä seurustelua, yleisöäkin riitti ihmeen paljon, vaikka oli heleä syyskesän iltapäivä. Ajelin viimein takaisin Kyröön ja ehdin saunaan Törmälle. Uutisvuoto jatkui entistä hölmömmän tuntuisena.