Perjantai 30.5.08

Kun vain kirjoittaa ja istuu kirjastossa, ei ole paljon kerrottavaa.

&nbsp Ihmeellinen kesä on tällä välin hulmahtanut Helsinkiin. Lekottelin lukemassa illan auringossa Engelin aukion penkillä kuin joskus koulupoikana.

&nbsp HeSa urakoi oikein tosissaan vaalirahoitusta aukaisemassa, ja tämä nyt onkin jonkun arvoinen asia toisin kuin Kanervan pieni sivuvipellys. Mitähän sieltä vielä repeää. Ei ole kiva olla poliitiikko näinä aikoina: kaikki hauska kuten rahan kahmiminen ja naisten hätyyttely on kielletty. Mitä kielletään seuraavaksi? Kaiketi kaikkinaisen vieraanvaraisuuden vastaanottaminen, sillä lahjuksen rajaa on vaikea veteen tai viinaan piirtää. Maakunnissa mietitään, että maksakoon ministeri itse illallisensa edustusrahoistaan. Ja myydään sille myös se kuvakirja kunnan maisemista.

&nbsp Totta puhuen tilanne näyttää vakavalta. Entinen työtoveri maikkarista, tämä Överbastubacka, on saanut selittää naamansa punaiseksi näitä puolisalaisia rahavirtoja. Pannaankohan kraanat pian kokonaan kiinni? Miten olisi vaalit ilman yhtäkään mainosta. Samoin täyskaranteeni televisioon. Ohjelmat paranisivat puolella ja lehdissä olisi enemmän luettavaa. Siinä ehdokkaiden todellinen kansalaiskunto koeteltaisiin.

&nbsp Ja tämähän ei minulle kuulu sentin vertaa, telmikööt niin kuin huvittaa vatukoissa ja valtateillä. Maailmasta et vääryyttä, et korruptiota, et kohtuuttomuutta etkä kaikenlaista kurittomuutta koskaan kitke. Vähän voit yrittää karttakeppiä heiluttaa, pian sama peli jatkuu. Kunhan mielettömän julmuuden edes saisit hillityksi, mutta et sitäkään. Waltarin lukeminen on paras neuvo kaiken suhteellisuuden ymmärtämiseksi. Kuinka historia toistaa itseään eikä ihminen muutu, vaikka hänen laatimansa lait ja asetukset muuttuvat ja hänen pukunsa ja puheenpartensa muuttuu. Pohjimmiltaan hän on sama vanha kiero ja itsekäs paskiainen.

Maanantai 26.5.08

Levätty maalla, ladattu akkua. Ajettu pihanurmet, käännetty kasvimaa, tervattu vene. Ihmeen kaunista ja runollista oli taas Hämeenkyrössä. Marja ja Sima-kissa emännöivät Viehätystä kotoisalla tyylillään. Kumpikin tarkkailee lintuja, mutta eri tarkoituksessa.

&nbsp Taivalsin pitkästä aikaa Myllykoluun ja opastelin reipasta miesporukkaa Tampereen seudulta: metsämiehiä, museon tuntijoita, ympäristöaktivisteja, saunaklubilaisia, yksi pappikin. Katselimme hiukan arvellen kovin repsahtanutta miljöötä. Eikö tälle kunnianarvoiselle Nobel-museolle nyt pitäisi äkkiä tehdä jotain? Kummastelivat veikot, miksi ei haeta reilusti EU-rahaa ja panna kerralla koko maisemaa museoineen kuntoon. Sitä sopiikin ihmetellä. Kunta museon ja ympäristön nyttemmin omistaa. Kauan on puhuttu Myllykolun kunnostuksesta teattereineen, mutta suunnitelmat ovat jääneet jonnekin pölyttymään. Intouduin kirjoittamaan terveiset paikallislehteen, vaikka turpiin siitä tavallisesti tulee eikä ainakaan asioita edistä. Merkitsinpä kuitenkin tilanteen aikakirjoihin, kun nyt ”kulttuurikunta” kumminkin tahtoo viettää Sillanpään juhlavuotta. Museo- ja kotiseutuyhdistys muuten osti Myllykolun tasan 50 vuotta sitten ja pani toimeksi; siinäkin yksi hyvä syy kääriä hihat ja laittaa paikka viimein juhlakuntoon. Ei kuitenkaan liian komeaksi, vaan sillanpääläiseen tyyliin sopivaksi leppoisaksi mäkitupamiljööksi, alkuperäisestä aitoudesta vähääkään tinkimättä.

&nbsp Mäkelöiden ja Huusareitten taloyhtiön tilitkin tarkastettiin Ikaalisissa, ja sain Matilta ansaitut moitteet, kun en ole merkinnyt mihinkään ansioluetteloon tätä merkittävää luottamustointa: pian kai parikymmentä vuotta tilintarkastajana! Vailla moitteen häivää! Tämä onkin erityinen tarkastus, sillä se palkitaan perinteisesti ruhtinaallisilla pidoilla, saunalla ja vilkkaalla kulttuurikeskustelulla. Lisäksi tutustuttiin Leenan johdolla taideteollisten opiskelijoiden runsaaseen näyttelyyn ja ihailtiin mitä kaikkea nuoret saavat aikaan.

&nbsp Sunnuntaina oli kyllä ponnittava Sahalahdelle pitämään esitelmää Waltarista, ja näin Pekka Pesosen arvatenkin riemukkaat kuusikymppiset jäivät Helsingissä väliin, mikä oli harmi. Mutta vankat onnittelut Pekalle heittelimme. Sahalahdella oli Moona Metsoilan luona egyptiläistä kontaktipintaa, ja kaavailtiin taas sitä mutkallista Kairon kongressia Waltarista joskus joulukuulle. Saas nähdä.

&nbsp Paluumatkalla Helsinkiin tapasin Hämeenlinnassa nuoria teatterintekijöitä, jotka suunnittelevat jotain repäisyä Waltarista. Teattereissa onkin aiheen tiimoilta toistaiseksi verraten hiljaista. Klaukkalassa neuvottelin laatasta, joka syksyllä lyödään Sillanpään asuintaloin seinään Fredalla. Hieno siitä tulee.

&nbsp Näin vierivät keväiset päivät, ja tauko omassa kirjoitustyössä antaa taas uutta puhtia. Hirveä loppurynnistys alkamassa.

Torstai 22.5.08

Keskustelu Välimerestä ja Waltarista Tieteiden talossa: yllättävän antoisa. Hannu Raittila oli aiheesta ansiokkaasti perillä, tietysti myös tuore professori Tuomo Melasuo ja Esa Aallas veti virkeästi paneelia. Tännekin riitti yleisöä irtotuoleille ja ovensuuhun saakka. Eniten puhuttiin poliittisista allegorioista Waltarin romaaneissa sekä Raittilan ajatuksesta, että Waltari toi suomalaiset Välimerelle eikä niinkään Välimerta Suomeen. Mikael tietysti olikin turkulainen, ja Johannes kreikkalaisena omaa suomalaisia piirteitä talvisodan hengessä, mutta ainakin Turms on aidosti esilatinalainen tyyppi vai mitä.

&nbsp Ei näitä Välimeren kuvaajia meillä tosiaan monta ole, lähinnä Göran Schildt purjehduskirjoissaan ja Johannes Salminenkin esseissään. Waltari on monessa suhteessa ainutlaatuinen, varsinkin islamin maailman kuvaajana jo 40-luvulla.

&nbsp Nyt näitä helsinkiläisiä tilaisuuksia on ollut riittävästi, ja näkökulma alkaa siirtyä kesäksi maakuntiin: seuraavaksi Sahalahdelle, Hattulaan, Iittalaan ja tietysti Vammalaan, missä varsinaiset Waltari-festivaalit puhkeavat kesäkuun lopussa. Törmäsin WSOY:n ovella kirjailija Paavo Lipposeen ja saatoin varmistaa, että hänkin on tulossa Vammalaan todistamaan suhteestaan valtaan ja Waltariin.

&nbsp Kirjoitan tätä perjantaiaamuna ja katselin juuri Kata Kärkkäisen haastattelua aamutv:ssä; nyt häntä on kai mahdoton enää jättää hieman koomiselle odottelulistalle Kirjailijaliitossa. Uusi teoskin tuntui aikatasoiltaan kiinnostavalta. Riiputtaminen on tuonut hänelle paljon lisämainosta, mikä tuskin oli liiton viisaan raadin tarkoitus.

&nbsp Iltapäiviin kiivaasti töitä, sitten suunta Hämeenkyröön Villa Viehätykseen, missä Marja ja kissa Sima toivon mukaan vetreinä odottavat.

Keskiviikko 21.5.08

Kirjailijaliiton istunto Villa Kivessä, eri aiheita pitkin päivää, minäkin menin kertomaan ’Kollega Waltarista’ ennen yleiskokousta. Kuinka kollegat suhtautuivat Waltariin, kas siitä on karvaita esimerkkejä riittämiin. Kirsi Kunnas oli oikeassa, kun tähdensi jälkikeskustelussa, etteivät nämä asenteet ole mihinkään muuttuneet, vaan vaikuttavat edelleen keskuudessamme. Ylivoimaista tai muuten poikkeavaa kykyä on toisten vaikea kestää, ja klikkipeli ja kollegiaalinen alasampuminen ovat ikiaikaisia käytäntöjä.

&nbsp Tästähän olisi voitu jatkaa siinä yhteydessä, kun käsiteltiin lyhyesti liiton hyväksymät uudet jäsenet. Kävi ilmi, että näitä ei voida millään eksplisiittisellä tavalla perustella, ne vain joko hyväksytään tai sitten ei. Kuten antiikin sirkuksessa: peukalo alas tai ylös. On vain uskottava, että pieni raati on tehnyt huolellisen kirjallis-taiteellisen analyysin ja sen perusteella valinnan, ja lista sitten siunataan vaitiollen. Uusista jäsenistä olisi kiva kuulla edes vähän läheisempi tuotannon esittely, kun useimmat ovat vielä outoja nimiä.

&nbsp Kata Kärkkäistä ei käsitelty, koska hänen uusi kirjansa on vasta ilmestynyt eikä ehtinyt puntariin. Onkohan hänkin vähän liian poikkeava kyky, että hänet voitaisiin heti nielaista. Olisi aikanaan hauska kuulla, millaisin arvoperustein uusi teos joko kohentaa Katan kirjailijakuvaa tai sitten ei, kun hänen tuotantonsa täydentymistä on taannoin jääty odottelemaan. Mutta tarkempia perustelujahan ei siis kokouksessa kuullun perusteella koskaan saada tietää.

&nbsp En ihmettele, jos tätä pidetään vähän salaseuraisena menettelynä, mutta niinhän jokaisella klubilla on oikeus valita jäsenet ihan oman halunsa mukaan. Vai voidaanko valtionapua nauttivat liitto rinnastaa klubeihin?

Tiistai 20.5.08

Vaalirahoitussotku on todellinen sotku. Kuinka tällainen vyyhti yhtäkkiä ja sattuman kautta alkaa purkautua? Vai onko jotain muuta takana. Kuinka kansanedustaja tai ministeri voi olla selvillä hoitamistaan asioista, ellei ole kiinnostunut edes omista vaalirahoistaan? Elävätkö he kuin entisajan aateliset, joiden ei tarvinnut huolehtia tulonlähteistä.

&nbsp Paras ehdotus on se, että kansanedustajan takkiin liimataan sponsorien tarrat kuten urheilijoille. Tällöin ainakin näkyvyys turvattaisiin kaikkien osapuolten kannalta.

&nbsp Teräsbetoni on reipas ryhmä ja pääsi ansaitusti jatkoon. Mutta kuinka näin miesiskuinen esitys saa rankaisematta edustaa naistietoista maatamme? Loordilla oli sentään joku nainenkin maskin takana. Mitähän heille nykyään kuuluu.

&nbsp Ja Vesa Keskisen bisneksistä olen huolissani, kun poikaa ei ole kuukausiin näkynyt lööpeissä; Sukari ja Kakkonen vieneet paalupaikat. Herää kysymys, kuinka liikemiesjohtoista politiikka nykyään on. Vastikkeetonta rahaa tuskin kukaan kylvää.

Sunnuntai 18.5.08

Onko nähty koskaan sellaista riemua kuin oli venäläinen voitonjuhla lätkän loppuottellun päätteeksi. He osaavat olla estottomasti onnellisia, miehet uskaltavat olla tunteellisia ja rakastaa toisiaan. Heille soi voiton kaikesta sydämestä, taukoa tulikin edellisestä mestaruudesta. Venäjä kokoaa voimiaan kaikilla rintamilla, mikä kannattaa panna merkille. Suomen pronssi on hieno saavutus, eivätkä huonoille hävinneet välierissä.

Lauantai 17.5.08

Tytär täyttää kolme vuosikymmentä ja valmistuu saman tien vanhalta laitokseltani teatterin ja draaman tutkimuksesta Tampereen yliopistossa. Samana päivänä toivorikas poikani jätti tiedotusopin gradun sisään samassa yliopistossa. Ja kun vielä vanhempi tytär on tänä keväänä hoitanut kirjallisuuden opintonsa loppuun Helsingin yliopistossa, on aihetta moninkertaiseen kohotukseen. Tästä näyttää tulevan kolmen maisterin kevät.

Perjantai 16.5.08

Vapaussodasta on edelleen vaikea puhua. Vankileireistä ja teloitetuista on huomattavasti helpompi. Kun tv-uutiset kertoi vapaussodan muistotilaisuudesta Finlandia-talossa, perään liitettiin kuin mantra tiedote sodassa ja leireillä kuolleista. Siitä että maa vapautui punaisesta pakkovallasta ja venäläisestä sotaväestä, ei sanaakaan. Ei tietenkään. Ei meidän presidenttimmekään halua muistaa vapautusta, vaan hävinneen puolen uhreja. Hänellä oli nyt muistojuhlan naikaan tärkeä kokous turvallisuuspoliittisesta selonteosta linnassa. Perusteluna valinnalleen hän on maininnut työväenliikkeen taustansa.

&nbsp Ennen oli semmoinen käsitys, että presidentti kohoaa valintansa jälkeen puoluejakojen yläpuolelle. Onko nyt niin, että punaisten muistojuhla edustaa kansan eheyttä ja kokonaisuutta, mutta vapaussodan voiton muistojuhla päinvastaista, kansan kahtiajakoa? Jos kävisi molemmissa, olisiko se jotensakin linjatonta. Päinvastoin, sehän eheyttä edustaisi.

&nbsp Suvi Rihtniemi on saanut vasemmistolta moitteita puhuttuaan aivan asiallisesti vapaussodan muistosta jossakin tilaisuudessa. Valkoinen totuus on vieläkin tabu kuten on ollut Väinö Linnasta ja 60-luvulta alkaen.

&nbsp Ihmeellistä on mielestäni sekin, että Suomi taistelee noinkin tasaväkisesti lätkässä suurvaltoja vastaan, niillä kun sentään on materiaalia mistä valita pelaajia. Kaksi voittoa USA:sta oli ihme, mutta Venäjän rauhallisen tyylikäs peli oli jo täysin tavoittamaton. Saivatkohan nämä Selänne ja S.Koivu mitään näkyvää aikaan? Vanhojen miljonäärien tilalle on saatava ”nälkäistä” (kuten he sanovat) nuorta voimaa. Muuten Sveitsi ja Latviakin menevät pian ohi.

Torstai 15.5.08

Eikö tässä vaalirahoitusasiassa ole paniikkifarssin piirteitä? Yksi yhtäkkiä tunnustaa, sitten peruu ja toiset ryntäävät kuin koululaiset korjaamaan koevastauksia. Onko niin, että eduskunta ei osaa säätää sellaisia lakeja, joita voisivat itsekin noudattaa?

&nbsp Aika pahalta näyttää tosiaan se, että pääministeri kannattaa kauppajättiä blogissaan vastoin hallitustoverin näkemystä myötäillen liikemiestä, joka on antanut hänelle vaaliavustusta. Voiko tämmöinen jäädä tähän? Ennen Vanhanen tähdensi hallituksen sisäistä solidaarisuutta. Miksi hän nyt itse poikkeaa siitä?

&nbsp Ja miksi koko asia juuri nyt purskahti näkyviin? Onko taustalla hektisesti touhuava Sukari kaiken alkuun sysääjä? Hänhän kehui a-studiossa ministerikavereillaan. Vähän sama asia mutta laimeammmin kävi pinnan yllä Pallas-keskustelussa. Pertti Yliniemi on sentään tolkun mies ja hyvä yrittäjä, mutta joutuu altavastaajaksi. Puolueita hänkin on rahoittanut. Onhan tässä sekin kuvio, että kovat yrittäjät tahtovat yrittää, mutta muut heittävät kapuloita rattaisiin. Julkisella vallalla täytyy olla oikeus valvoa ympäristön arvoja silloinkin, kun yrittäjät itse julistavat samalla asialla toimivansa.

&nbsp Vielä jäivät vaivaamaan Turtolan historiatulkinnat, joissa tuntui olevan vinha perä, vaikka hän tarmokkaasti korostaa ja provosoi. Mutta edistääkö tällainen suomalaisten yliote historian kirkastumista Virossa? Pelkään että päinvastoin, siellä kilpistytään torjunta-asemiin. Parasta olisi, jos virolaiset tutkijat itse lähtisivät liikkeelle ja ryhtyisivät avoimeen dialogiin Turtolan kanssa. Tuglas-seuran eilinen nokittelu oli murhemerkki nykyisistä lukkoasenteista molemmin puolin.

&nbsp Illalla pantiin toimikunnassa syksyn Waltari-juhla aika komeisiin puitteisiin. Sitä kelpaa odotella. Taloudellinen kehyskin saataneen natisten kohdalleen.

Maanantai 14.5.08

Kuka kuunteli Voimalasta tohtori Jukka Hankamäen ajatuksia. Kerrankin älykästä, vivahteikasta, fiksua puhetta aiheesta: Eikö ihminen saa olla sellainen kuin on. Vaikka sitten ulkoministeri, jos hoitaa työnsä hyvin. Kenelle hänkin muka aiheutti kärsimyksiä kuten Lehtonen siinä jupisi. Olisipa tällaisia keskustelijoita enemmän. Muutenkin yllättävän hyvä ohjelma, joka istutti vierelleen vaikka ei ollut tarkoitus tässä työn tuiskeessa.