Panu Rajala

Sentään tervetullut katkos raatamiseen: kesäretki WSOY:n Suvikuntaan. Taivaallinen päivä, ihanteelliset rannat, yltäkylläistä tarjoilua ja ylöspitoa ja vähän puhettakin välillä sekä sauna ja pulahdus mereen. Voisiko nyt enempään toivoa.

&nbsp Täällä olin ensimmäistä kertaa 1970, kun Ville Viksten kokoili nuoria lupauksia talliinsa, kolmistaan asuttiin mökissä, Erkki Mäkis -vainaa mukana, ja häneltä tulikin sitten pari romaania, kun minä ajauduin muihin hommiin pitkäksi aikaa. Joskus myös 90-luvulla kirjallisuustoimikunnan puolesta poikkesin. Mutta vasta nyt täydesti nautiskelin.

&nbsp Södika polkaisi parisenkymmentä median edustajaa paikalle ja omaa väkeä kymmenkunta sekä meitä syksyn kirjailijoita seitsemän. Nuoria esikoisia kuunneltiin, Mari Möröä välillä ja sitten Tuula Karjalaisen kanssa selvitimme Waltaria minkä kykenimme. Ateneumiin tulee iso näyttely Waltarin suosimista taiteilijoista, mikä on hieno juttu, Tuulalta myös kirja aiheesta. Oman kirjani nimi Unio Mystica sai viimein laajaa kannatusta, kun sitä siinä vähän perustelin.

&nbsp Sukupolvenvaihdos ja varmaan kulttuurinkin vaihdos on yhtiössä ollut raju, mutta niin vaan mennään natisten ja sauhuten eteenpäin. Ihanat naiset Katri Wanner ja Riitta Toiviainen edustavat vahvaa jatkuvuutta ja ylen ystävällistä huolenpitoa. Tuuli Leppänen informoi monista asioista bussissa. Joten pää puhdistuneena taas töitä jatkamaan.

Rattoisa juttuhetki Matti Kuuselan kanssa Elitessä. Matti kirjoittaa Aamulehteen verrattomia juttuja milloin mistäkin maailman kolkasta, ja totta kai mies tuntee hyvin Waltarinkin. Neljä päivänlaskua on yhteinen suosikkimme, muitakin jouduin luettelemaan, mikä on vaikeaa. Vähän hankala puhua kirjasta, joka on vielä tulisesti tekeillä. Ehkä syksyllä saan etäisyyttä. Matti on uskollisia Vammalan kävijöitä, hei Vanhan kirjallisuuden päiviin on enää runsaat kolme viikkoa!

&nbsp Sitten kotiin ja koneen ääreen. Toisella korvalla kuuntelen ämyreistä, kuinka toista Mattia grillataan vaalirahoituksesta ja Korhonen, aikamme Korsimo, näyttä hänkin joutuvan ahtaalle. Uskon sittenkin siihen, että nämä rahamarkkinat ovat aika siistejä verrattuna kuinka Korsimo ennen vanhaan kahmi ja kiristi rahaa Kekkosen taakse. Taisi sitä virrata maan rajojen takaakin. Nyt vaan jaksetaan vainota poliitikkoja ja rahamiehiä, oikeinhan se on, vaikka saa jo koomiset ja osin hysteeeriset mittasuhteet. Nykyajan näytelmä. Tempora mutantur et nos mutamur in illis.

Hulmahtaen alkoi suvi. Pikainen saunareissu Hämeenkyröön teki terää, taas työt maittavat. Siellä asuu sarvipöllö poikasineen pihakuusessa! On heistä nyt Marjalle seuraa, kun lymyilen täällä viikon tiedostoihin ja lähdeaineistoon uppoutuneena. Pöllönpojat keikkuvat vaahterassa parvekkeen nurkalla ja tuijottavat silmät ymmyrkäisinä mitä ihmislapset puuhailevat. Yksi torkkui rähmällään ohuen oksan varassa, hyvä ettei maahan tippunut. Kunpa ei kissa niitä hätyyttelisi, voi vielä saada emopöllön niskaansa. Kirjosiepotkin ovat ihan hermona.

&nbsp Vesi oli 18 astetta, väitti Artsi. Hyvin saattoi heittää talviturkin. Ja serkkuni Kaija poikkesi ja toisen serkun vaimo Onerva, noin vain kylään kuten ennen vanhaan. Miten hauskaa. Kasvimaa ja perunat kylvetty, ruoho toiseen kertaan ajettu. Jotain aina sentään.

&nbsp Katselin Ensimmäisen piirin viimeisen osan. Kuinka julmaa ja kuinka eleettömästi toteutettu. Hienoin sarja miesmuistiin. Ainoa vain, että siitä seuraa ahdistus, päivän masennusannos. Kuinka ihmiset ovat toisiaan kohdelleet. Vasta äskettäin tekijää vainottiin ja karkotettiin maasta, eihän siitä ole kuin kolmisenkymmentä vuotta. Ja kuinka venäläiset itse osaavat tyylikkäästi nämä historian karmeudet tilittää. Oppi monille muille. Korkea kunnioitus tämän tason tekijöille.

&nbsp Suven ihanuutta ei silti mikään pimennä. Eikä Marjan lempeyttä ja iloisuutta. Onnen poika, kun voin siellä piipahtaa ja taas takaisin töihini porhaltaa.