Panu Rajala

Suven ja runon ja Leinon päivä, mikäs tässä. Viileätä on mutta kaunista.

&nbsp Töllinmäki-päivää vietettiin perinteen mukaisesti, ja sattuikin aurinko juuri silloin iltapäivällä lämmittämään. Hyvin viihdyttiin pihamaalla ja kuultiin Raimo Siliuksen luetteloita ja tilastoja Tauno Palon elokuvista sekä Ullan ja Saran dialogi Taatan taiteilijarooleista; Ulla oli sitä ennen meillä lounaalla saaristolaisseurueensa kanssa, ja pienessä laitamyötäisessä purjehdittiin Töllinmäkeen ja hyvin kaikesta selvittiin. Sillanpään hengessä, sanoisin. Hauska oli nähdä taas Aarne Laurila joukossamme. Painelivat sitten vieraat Myllykoluun esitystä katsomaan, ja siunaavat ajatuksemme seurasivat heitä.

&nbsp Huomattavan kysymyksen heitti sentään Silius: koskahan viimeinkin filmataan Hurskas kurjuus? Onko kellään siitä aatelmia. Muinoin 70-luvun syvyydessä tv-teatteri sitä vähän suunnitteli, mutta siihen se jäi. Ei ollut ehkä kyllin punainen eikä poliittinen teos. Kukahan nyt näkisi mestariromaanin uudessa valossa?

&nbsp Tähän mennessä meidän esityksemme Myllykolussa on ainoa tulkinta! Eikö ole hiukan ihmeellistä, kun kaikki klassikot yleensä pyritään hyödyntämään. Eipä lueta Sillanpäätä koskaan radiossakaan, Ahoa ja Järnefeltiä kyllä. Eikä mikään kirjanurkkaus ole siellä edes suven päivinä Sillanpäähän kajonnut. Ikään kuin joku tyhjiö. Ja kun täällä Hämeenkyrössä vielä yritetään, tapahtuu sellaisia vahinkoja kuin nyt Myllykolussa.

&nbsp Tästä tuli mieleeni tutkimusavustaja Pollarin alakerta Leinosta eilen Aamulehdessä: hahmotteli Leinon pettymystä kansaan vuoden 1918 vaiheilla, mutta ohitti nopeasti Leinon valkoisen voitonhurmion, josta todistaa hänen kaksi teostaan, toinen Helsingin valloituksesta ja toinen Vöyrin sotakoulusta. Jos hän olikin kansaan pettynyt, saksalaisia hän ihaili oikein kovasti. Leinohan kuvasi Tampereen valloituksenkin innostuneesti valkoisen armeijan näkökulmasta. Mannerheimia hän puhutteli ranskaksi prinssikseen. Mutta tällaista ei oikein passaa kunnianarvoisen klassikon harteille painaa.

Heinäkuu alkaa toivorikkaasti. Maalla on vaihteeksi mukavaa. Kone waltareineen vanhassa paikassa yläkerran työhuoneessa, huolto pelaa. Tosin Marja kiikkuu tänään Tarvasjoella.

&nbsp Lenkkeilin Maisemakahvilan kautta Myllykoluun; siellä Kauno kavereineen naulaa katsomon penkkejä vahvempaan uskoon. Hyvä kun korjaavat, mutta kokonaissuunnitelma odottaa vieläkin aikaansa. Huomenna vähän yritetään palaveroida asiasta.

&nbsp Heti perään Jussi hälyttää Sillanpään Seuran kokoukseen ja talkoisiin Töllinmäkeen. Tänne kun tulee, joutuu heti kiinni kaikenlaiseen. Laitoimme pukit ja penkit ensi sunnuntain Töllinmäki-päivää varten kuntoon, katselimme vähän Rauhamäen valtavaa remonttia naapurissa (siitä on siis päästy kunnialla ja kunnon hinnalla eroon) ja pystytimme lopuksi ilmoitustaulun parkkipaikan kylkeen. Nyt sekin museo voi rauhassa aloitella kesäkauttaan. Mutta se kokonaissuunnitelma… Huomenna palataan asiaan.

Kun nyt Ikaalinen hakkaa Hämeenkyrön 10-1 kesäteatterissa, ja kun minulta on vähän pyydetty perusteluja eiliselle pika-arviolle, tässä muutama kohta vielä Elokuusta:

&nbsp Kaikki Keravalle tehdyn sisäsovituksen erheet oli uskollisesti toistettu Myllykolun avarassa maastossa. Siellä sitten selluttiin ja yritettiin keksiä tekemistä, vaikka vessasta. Tästä yritin ennakkoon varoittaa, mutta sain vain henkilökohtaisia herjauksia vastaukseksi.

&nbsp Kun Sundvall kittaa koko ajan viinaa ja hortoilee tasaisessa humalassa, lahjapullon tärkeä merkitys hukkuu. Eikä alkoholisti ikinä roiski maahan pullosta. Eikä pyykkimuija tuo hänelle lisää viinaa romaanissa! Tämä omin päin lisätty kohtaus on niitä kuuluisia rikospoliisiasioita.

&nbsp Sundvall on joskus kirjoittanut näytelmiä ja haaveilee vielä siitä nelinäytöksisestä, mutta elää valhemaailmassa. Ei hän enää edes yritä kirjoittaa. On naurettavaa panna mies räpläämään konetta vahtikopissaan. Vielä naurettavampaa panna pyykkimuija tutkimaan hänen liuskojaan! Herrajumala.

&nbsp Joku uskollisuus alkuteokselle olisi sentään paikallaan. Tästä puuttui sitä paitsi tärkeä henkilö: tarkkailija Taave, mikä vaurioitti kokonaisuutta. Mistähän syystä?

&nbsp Henkilöistä Sundvall on koko ajan samassa amatöörimäisessä tekohumalassa ja Saima koko ajan tasaisen vihainen. Sundvall on ammattilaisen rooli, ottakaa mallia Ikaalisista! Ja Maija Länsilehdon pitää olla elegantti hotellinpitäjä Tampereelta eikä mikään homssuinen ruustinna kirkkohameessa. Eikä hän ryyppää Sundvallin kanssa! Eikä Sillanpään maailmassa klähmitä takapuolesta eikä rojahdeta noin vaan sänkyyn… Ei jumalavite, tulen vaan vihaiseksi taas jos jatkan.

&nbsp (Enkä sano mitään kammottavista kuolinnaamioista, jotka tuhlattiin alkuunsa ja esiteltiin hanhenmarssilla ja selin yleisölle!…)

Nyt on vielä kipaistava lukemaan Ihmiset suviyössä -maratonia kirjastoon. Siinä ainakin Sillanpään sana säilyy aitona ja oikeana.