Lauttasaaren kirjastossa Seppo Väisänen juonsi leppoisan Waltari-illan. Olenkohan tässä kirjastossa käynytkään. Heikki Koski kertoi että se on uusittu ja kohtalaisen hyvä. Kuulijoita ainakin tuli sateisena iltana huone täyteen, käytävälläkin kuuntelivat. Oli irtonainen tunnelma, Waltarin kuolemattomuuden teemaa käsittelin, kyselivät ja keskustelivat aktiivisesti ja Anneli jakeli virkeänä tietoa seurasta ja juhlista ja tri Della Finan Turms-tulkinnasta. Toinen kova asiantuntija paikalla, Raimo Salomaa. Lopuksi Seppo esitti Waltarin harvinaisemman runon ’Vapauden pojat’, josta oli sikälikin iloa, että huomasin kuinka paljon tekijä oli lyhentänyt sitä Pöytälaatikkoon. Seppo luki koko komean runon alkumuodossaan Suomen Kuvalehdestä 1958.
  Kun olin juuri päivällä saanut kokoon talvisodan kirjailijoita koskevan artikkelin Anssi Mäkisen toimittamaan kirjaan (WSOY), tuntui luontevalta jatkolta kuulla runo, joka käsitteli punapäällikön teloitusta ja sitten hänen poikansa sankarikuolemaa talvisodassa. Kansallinen eheytys siinäkin oli tekeillä. Seppo huomautti aivan oikein, että Waltari syvä sympatia punaista taistelijaa kohtaan on aina omiaan muuttamaan ihmisten luutuneita käsityksiä tästä kirjailijasta. Waltarissa on niin monta särmää, aina voi valita uuden ja tuoreen kulman mistä lähteä.
  Vieläkin tarkistettava viimeisiä viitteitä. Toimittaja Seppälä tekee suururakkaa vertaillen korjattuja vedoksia uusiin, jotka kiitävät painoon maanantaina. Muutama päivä armonaikaa keksiä vielä jotakin. Ei vaankaan, se on nyt siinä, ei auta mikään enää. Muu kuin pilkuntarkka tarkistelu.
  Kaiken keskellä Marjan suurhanke, keittiöremontti, valmistui sekin ensivaiheessaan ja hyvältä näyttää. Kun savusaunaankin on kuulemma kohonnut Hämeenkyrössä kolmas, pian neljäskin hirsikerta, näitä rautoja on kuumenemassa vähän joka suunnalla. Minä vaan papereitani tutkiskelen ja konettani nakutan, hyvä niinkin.
  Tulinpa muuten Mäkisen sotakirjaa varten lukeneeksi vasta nyt sellaisenkin teoksen kokonaan kuin Palolammen Kollaa kestää, kuuluisa kirja ja tietysti faijan hyllyssä; vetävämpi ja voimakkaampi sodan kuvaus kuin luulinkaan. Totta kai patrioottinen ja ihanteellinen, mutta myös realistinen, osin hirtehishumoristinen. Hyviä henkilöpiirrelmiä Marokon Kauhusta alkaen. Ajelen sisään talvisotaan, librettoa takoo alitajunta, kohta konekin.