Panu Rajala

Hyvinkään taidemuseossa lämmin Yrjö Saarisen muistojuhla. Sonckin kokoelman lisäksi oli nähtävillä ilahduttavan runsas vähemmän nähty valikoima Saarista. Mikä värien leikki, intohimon ja vaiston kuohuva kokonaisuus. Yllätyimme suorastaan maalausten tuoreudesta ja voimasta. Millaisia ne ovat olleetkaan heti maalaamisen jälkeen. Kannattaa ehdottomasti käydä Hyvinkäällä tuonne maaliskuun puoliväliin mennessä.

Hauska oli myös tavata taiteilijan poika Yrjö Saarinen, hyvin isänsä oloinen vekkuli, voisi kuvitella. Kerroin terveisiä Satu Waltarilta, joka ei ikävä kyllä jaksanut lähteä paikalle. Muisti Yrjön ihan pikkupoikana, tämä taas Sadun nuorena neitona. Waltarit kävivät Sotalaivassa (talon nimi) Saarisia tapaamassa ja nämäkin joskus Helsingissä Tunturikadulla.

Esitelmäni panen vähän myöhemmin näkyviin kokonaisuudessaan, kun siitä on tulossa lyhyempi versio julkisuuteen pikapuoliin. Jälleen sain joitain lisäviitteitä yleisöltä, jota oli seisomaan saakka. Siitä nämä tilaisuudet ovat hyviä, että omakin tieto ja näkemys karttuu. Hyvinkäällä kunnon talvi, pieni pakkanen. Waltari-seuralaiset tekevät retken näyttelyyn 1.3.

Vähän kankeasti sormet kulkevat näppäimillä. Mutta joulutauko on ihmiselle tarpeen. Mustin joulu aikoihin, ainakin maalla noin ikkunasta katsoen. Sitä valoisampi ja hellempi sisäisesti.

Jäi mieleen aatonaaton hartaus Sikomäen ulkoilmakirkossa, vaikka täysikuu ei ikävä kyllä valaissut tapahtumaa, taivas pilvessä. Ari Suutarla vetäisi persoonallisen saarnan kirgisialainen parantajanlakki päässään ja Betlehemistä hankittu paimensauva kädessään. Marja luki evankeliumia hyvällä menestyksellä. Väkeä riittää tähän tilaisuuteen, vaikka kalliolle on liukkaita polkuja kiivettävä henkensä kaupalla.

Muuten rentouduttiin lasten hyvässä seurassa. Turkkilainen joulupukki kävi ja oli antelias. Kinkkua ja sahtia riitti, samoin lipeäkalaa ja muuta tarvittavaa jotta joulu olisi täydellinen. Luin uudelleen Orm Punaisen, kun Tuomas Anhava luki siitä muhkean joulukuvauksen taas ääneen radiossa asialliseen tyyliinsä. Muutenkin oli radiosta paljon iloa, Taatakin saarnasi tasaisin väliajoin. Joku elokuva tarttui silmään televisiosta, Being Julia Somerset W. Maughamin romaanin mukaan oli ihana teatterimaailman satiiri.

Niin ja savusaunaa pantiin alulle, sehän tässä tärkein oli. Pätevä kirvesmies, hirsien veistäjä löytyi, ja Tauno raivasi Voipaannokan töyrästä tarvittavaan perustusten valukuntoon. Impivaaramme alkaa tänä vuonna viimein kohoilla sankkaan kuusikkoon.

Hauska oli palata Sepänkadulle ja silmäillä täällä levollisia pikkupyhiä. Uutta vuotta otettiin vastaan riehakkaasti talon kattotasanteella kilpailevia ilotulituksia seuraillen (kaupungin ja oopperan). Sitä ennen haettiin vauhtia Salokanteleitten rennosta vastaanotosta Kulosaaresta, missä tuttua kirjallista sakkia ja yhdet kihlajaisetkin juhlittavana. Tyttäriä piipahteli iltapäivällä ja myöhemmin Artsi ja Saara kohottelemaan keskiyön maljoja. Menneitä vielä muisteltiin, suuri muutosten vuosi takana ja tähän on tultu. Onnea tälle vuodelle! Juhlavuosi tästä toivon mukaan kehkeytyy monellakin tasolla, mutta sen eteen on tässä ensin tehtävä rivakasti töitä.