Keskiviikko 22.10.08

Palattu kirjakiertueelta Tampereelta ja Turusta; sinänsä vallan hauskaa seurustella vaihteeksi kollegojen kanssa iltamyöhään eikä käynyt edes rasittavaksi, siitä piti huolen vaikkapa Jari Tervon yöshow Ilveksen baarissa. Esiinnyimme silti kunnialla Kino-Palatsissa ja Turussa sitten Hamburger Börsissä, Akateemisen kirjakaupankin löysin pienen tihkusateisen ruuhkaharhailun jälkeen. Tavattu siis kirjakauppiaita ja innokkaita lukijoita. Kustantaja WSOY hoiteli joukkoa anteliaasti ja mallikkaasti, kukaan ei horjunut ei eksynyt.

&nbsp Sain tilaisuuden onnitella liiton uutta puheenjohtajaa Tuula-Liina Varista, joka uhkuu toimintatarmoa ja naisellista energiaa. Ei kun siis kirjallista energiaa. Muutenkin hauskaa joukkokuntaa nämä kirjaniekat. Sofi Oksanen tiesi yhtä ja toista vakavoittavaa Virosta ja Venäjältä. Johan Bäckmanilla on oma instituutti Pietarissa!

&nbsp Tänään lähdin päätä raikastavalle kävelylle Kaivariin Matti Salon kanssa, nautimme meillä lounaan ja annoin kirjani. Matti on aina ollut parhaita ja tarkimpia palautteen antajia. Hänestä kirja ei ole enää painonsa puolesta tiiliskivi vaan piano.

&nbsp Faruk Abu-Chacran (näin nimi on oikein) tapasin libanonilaisella kahvilassa ja toivotin hyvää matkaa Kuwaitiin. Kairosta tulee terveisiä, mahtavatko saada Waltari-kongressiansa aikaan.

&nbsp Illalla vielä Ateneum-saliin hoitamaan omaa osuuttani tasokkaassa esitelmäsarjassa, Sali viimeistä paikkaa myöten täynnä, puhetta Waltarin uskontaistelusta ja sukelluksesta islamin maailmaan. Kävelin Akateemisen kautta kotiin ja huomasin: Unio Mystica johtaa listalla tietokirjallisuuden myyntiä. Nosti kieltämättä askeleita iltahiljaisessa Helsingissä.

Lontoossa 15.-19.10.08

Russell Square: iloinen jälleennäkeminen. Yliopiston harmahtava kolossi vartioi yhä puistoa, mutta siellä on kova remontti ja koko laitos hajoitettu collegeiksi campukselle. Löydämme hotellin puiston laitamalta, orientoidumme. Tämä on Marjalle ensikäynti Lontoossa, voin opastaa kaupungin vanhana asukkaana.

&nbsp Ensi-istahdus Museum Tavernissa vastapäätä British Museumia, Foster’s ja Fish and Chips. Enää ei kaljahanan varressa ole sitä kylttiä: ”Karl Marx drank here.” Satelee hiljakseen, seisomme Leicester Squaren lippujonossa ja saamme puolen hinnan liput Old Vic Theatreen, kappale nimeltä Living together.

&nbsp Kävi tsägä: nautimme Waterloon lähellä uusitun teatterin hienosta hoidosta ja ennen kaikkea Alan Ayckbournen loistavasta, terävästä, hauskasta näytelmästä! Kyseessä on trilogian keskimmäinen osa, Norman Conquest: aika tavallinen tilanne, muutama pariskunta maakartanossa viikonloppua viettämässä, suhteiden kriisiä, tapainkuvausta, purkauksia, älykästä dialogia. Pienistä aineksista nautittava keskittymä. Lauantaina voisi nähdä kaikki kolme osaa peräkkäin, mutta yhdeksän tunnin istunto olisi sentään liikaa. Suositeltavia osia kaikki. Tämä ainakin oli itsenäinen, tarkasti ja rytmikkäästi näytelty kokonaisuus.


Torstaina oli keskityttävä Sinuhe-seminaariin illalla British Museumissa. Sitä ennen kävelyretki tuotti yllätyksen: valtava kansanjuhla Trafalgar Squarella Pekingin olympialaisten brittisankareille: kulkue halki kaupungin ja vastaanotto aukiolla, suora tv-lähetys, kansaa kuin merta ja mutaa, into korkealla, mekin heilutimme innolla lippuja tuntematta yhtäkään juhlituista sankareista. Mitalisteja oli kaiketi puolisensataa, joten aihetta oli näinkin myöhäiseen ilonpitoon.

&nbsp Seminaarista selvisimme hyvällä menestyksellä. Suomen lähetystö ja Anneli Halonen vastasivat järjestelyistä yhdessä British Museumin kanssa. Paikka paras mahdollinen, täällä kai maailman paras egyptologinen kokoelma Louvren ohella. Asiantuntijoita riittää. Kuulijoita kertyi auditorioon noin kahdeksankymmentä.

&nbsp Osani oli esitellä Waltaria yleisesti ja sitten Sinuhen taustaa ja syntyä sekä vastaanottoa maailmalla erityisesti. Jälkeeni tohtori Richard Parkinson puhui alkuperäisestä egyptiläisestä Sinuhe-tarusta, sen suhteesta Waltarin romaaniin ja myös Hollywood-elokuvasta (murskaavasti); erinomaisen terävä ja paneutunut esitelmä, kaveri todella tunsi tämän aiheen. Kolmantena lehtori Faruk Abu Chakra selitteli Sinuhen asemaa arabimaissa ja Taha Husseinin esipuhetta käännökseen, joka on täysin kadonnut markkinoilta. Uutta täydennettyä kaivattaisiin. Itsekin huomasin vasta tätä juttua valmistellessani kuinka rajusti Naomi Walfordin englanninkielistä käännöstä on aikanaan lyhennetty.

&nbsp Lopuksi oli lyhyt paneelikeskustelu puhutuista aiheista. Yleisöä kiinnostivat entinen juuri Sinuhen käännökset ja niiden lyhennökset sekä mahdolliset uudet laitokset, tietysti myös romaanin levinneisyys maailmalla.

&nbsp Päätteeksi oli aulassa viiniä ja purtavaa, tavattu ainakin Hannele ja Michael Branch, Eeva Lennon, Marjo Sanderson ja koko joukko muita, brittejä ja suomalaisia, joita puhutut aiheet kovin kiinnostivat. Waltarin fanaattisia lukijoita tapaa kaikkialla, samoin Egyptiin fakkiutuneita tutkijoita ja harrastajia. Kriittinen yleisö antoi tunnustusta tapahtumalle.

&nbsp Anneli tarjosi illallisen Groucho-klubilla Sohossa, kiva ja rento päätös kovalle päivälle.


Perjantaina meidän oli muutettava majaa Russell Squarelta kauemmaksi East Londoniin, missä Faruk Abu Chakra oli lupaillut 400 neliön ihmelukaalia uima-altaineen vapaasti käyttöömme! Kuulosti epäilyttävältä, mutta totta se oli. Kyseessä oli professori Alin Lontoon asunto, joka etupäässä tyhjillään, ja Ali taas Farukin ystäviä. Jumalauta olipa luukku kaikkine deltistisine taideteoksineen, jotka peittivät seinät. Kyllähän me siellä pärjäilimme.

&nbsp Mutta ensin oli lounas lähetystön residenssissä Kensingtonin alueella, vanha RUK-kaverini Jaakko Laajava tarjosi, paljon puhetta ajankohtaisista talousromahduksista sekä Ahtisaaren vierailusta Lontoossa, joka oli juuri päällä. Vanhanen on kuulemma pitkään konsultoinut Gordon Brownia siitä kuinka Suomi selvisi pankkikriisistä, jälkiä näkynyt Brownin omissa ratkaisuissa, näin kuulimme. Brown noussut täällä sankariksi, jota konservatiivien Cameron toisaalta syyttää koko kriisin alkusyyksi.

&nbsp Illalla olimme kutsutut vanhaan tuttuun turvapaikkaan: Branchien luo New Crossiin. Jälleen sain verestää muistoja vuoden 1986 opetuskaudeltani ja myös edelliseltä käynniltä 2001 Michaelin läksiäisiin yliopistolla, jota ei siis enää semmoisenaan olekaan. Marja sai silloisiin isäntiini tutustua. Kuulimme tietysti A.J. Sjögren-tutkimuksen nykyvaiheesta sekä virkeiden eläkeläisten uudesta elämänrytmistä, jossa voisi olla oppimista. Hannele seuraa edelleen suomalaista kirjallisuutta, saikin nyt tämän Waltari-juntikan vaivoikseen. Lopuksi illallispöydässä kiersi Port myötäpäivään, oliko se nyt Oxfordin malliin vaiko Cambridgen?


Lauantaina kävimme ihmeellisellä vierailulla Waybridgessä, minne Faruk meitä puuhakkaasti johdatti tapaamaan ystäväänsä Professori Alia, asuntomme omistajaa. Perillä asemalla odotti mustasilmälasipäinen, kookas, mafiapomoa muistuttava möreä hahmo, joka lähti ystävällisesti autollaan näyttämään neljän joen risteymää ja tätä rikkaiden vartioitua asuma-aluetta, missä oli rinnan John Lennonin entinen talo ja venäläisten uusrikkaiden residenssejä. Alin pienempi asunto oli lempeästi ilman puomia, ja siellä nautimme isännän ja hänen Marja-rouvansa (Myllykoskelta) sekä kahden tyttärensä ja heidän perheidensä seuraa.

&nbsp Varsinkin kuuntelimme isännän jyhkeää puhetta luomastaan taidesuuntauksesta, deltaismista, joka on kuulemma postkubistinen tyyli ja ainoa uusi luomus Picasson jälkeen. Hänen taidettaan ja avioliittoaan on näköjään esitelty Suomenkin lehdistössä 80-luvun lopulla. Hänen muotorakennelmansa perustuu deltan eli kolmion jatkuvaan käyttöön ja muunteluun; kieltämättä muodon taju on vahva ja ilmaisu sanoisiko ainakin suurisuuntaista ja rohkeaa. Lisäksi Ali on runoilija, lahjoitti kaksi kirjaansa omistuksin. Entiseltä ammatiltaan hän on tekniikan professori, ryhtyi taiteilijaksi äkkirysäyksellä kuusissakymmenissä. Ideoita tuntui edelleen riittävän.

&nbsp Myös isäntäämme kiinnosti suuresti Waltarin elämäkerta ja hän vaati jyrkkään sävyyn, että sen pohjalta on tehtävä elokuva. Olin vähällä pyytää pientä pesämunaa, ehkä senkin aika koittaa… Tuntui olevan Markus Selinin ja monien muiden suomalaisten tuttava ja hyvin perillä Mannerheim-elokuvan vaiheista.

&nbsp Nautimme intialaisen illallisen ja palasimme Lontooseen pää hieman pyörällä tästä rikkaasta eksotiikasta.


Lisäksi olemme kävelleet Thamesin rantoja, ihailleet Towerin linnaa ja siltaa, poikenneet All Hallows kirkkoon by the Tower todistamaan musikaalisen killan todistustenjakoa, uineet residenssimme lämpöisessä altaassa, tutkineet loistavaa Hadrianus-näyttelyä British Museumissa, käväisseet Buckinghamin palatsin edustalla ja istuskelleet vihreissä puistoissa, mutta paljon jäi toiseen kertaankin Marjalle esiteltävää. Lontoo ei kerralla tyhjene eikä kolmannellakaan. Täyteläisen onnellisina seikkailimme sunnuntai-iltana kotiin British Airwaysin varmoilla siivillä, vaikka juna Heathrown terminaaliin hajosikin ja jouduimme pieneen junanvaihtioturbulenssiin, mutta kentällä kaikki sujui kuin voideltuna ja tässä sitä taas ollaan. Valmiina uusiin kierroksiin. Lehdet pinossa ja postia rästissä, mutta asunto tallella ja terveys samoin.

Tiistai 14.10.08

Kyrkopressenin viehkeän haastattelijan puhuttelussa Ekbergillä ja Vanhan kirkon puistossa. Miten raikkaita nuoria toimittajia kohtaankaan.

&nbsp Sitten esitelmää englanniksi Sinuhesta British Museumin seminaaria varten. Illalla ajelin vielä Erkkolaan, Heikki Lund vetäisi taas monologinsa ja minä selitin näitä omiani, hirsinen pirtti on intiimi tila, saa hyvän kosketuksen yleisöön.

&nbsp Huomenna Lontooseen, Bloomsburyn tutuille nurkille missä seikkailin 1986 opettaessani lukukauden London Universityssä. Maltan tuskin odottaa.

Maanantai 13.10.08

Lokoisa ja työhuonetta järjestelevän viikonlopun jälkeen esitelmä Svenska Litteratursällskapetissa, teemana siellä Borgå lantdag 1809, siihen sopi siis Waltarin Tanssi yli hautojen taustoineen. Henrika Tandefelt kertoi ensin valtiopäivien seremonioista hauskasti ja eloisasti, siihen saatoin sitten tauon jälkeen lisätä Waltarin romaanin kaksi tasoa ja poliittisen paralleelin vuosien 1809 ja 1944 välille, lähemmin siitä vaikka Unio Mysticassa. Ruotsi sujui kohtalaisesti, vaikka juttua kirjoitin vasta samana päivänä.

&nbsp Hyvä ja lämmin tilaisuus, Agneta Rahikainen johti ja totesi, että heillä on aina paljon väkeä mutta harvoin näin paljon. Tilat erinomaisen viihtyisät, pitäisikö keksiä joku tutkimuskohde, joka antaisi aiheen vierailla tiloissa (vanhassa tyttökoulussa) useamminkin.

&nbsp Maailma humisee suuria aiheita, pörrsiheilahduksia ja kuntavaaleja, mutta kauas ne jäävät kun tässä on täysi työ näitä omia pieniä menemisiä hoidella. Ehkä niitäkin ehtii vielä miettiä ja jopa kommentoida.

Tallinnassa 8.-9.10.08

Olemme syntyneet samana päivänä ja samana vuonna Maimu Bergin kanssa. Ehkä senkin vuoksi tuntuu aina kodikkaalta tulla Tallinnaan. Puolityhjässä laivassa huomasimme Marjan kanssa, että tämähän on ensimmäinen yhteinen matkamme lahden yli. Hän on tehnyt ystävyyskuntavierailuja ja minä omia keikkojani aina vuodesta 1969. Emme ole ahkeroineet kaljanhakureissuilla, vaikka Ikaalisten Matkatoimisto oli nurkan takana.

&nbsp Luen vasta nyt Juhani Salokanteleen hienoa kirjaa Sivistystahto, Jaan Krossin elämäkertaa. Todellakin paras johdatus Viron kulttuurihistoriaan, kirjalliseen elämään erityisesti. Jussi tuntee alueen kuin taskunsa. Miten lohdullista, että meiltä Suomesta ilmestyy näin ymmärtävä ja syvällinen kirja naapurimaasta aikana, jolloin jotkut typerykset loiskauttavat merkillisiä provokaatioita ja isoveli-asenteen kuorruttamia ”tutkimuksia” Viron lähihistoriasta. Sikäli tuntui kuin rantaan olisi laskeuduttava kaulukset pystyssä.

&nbsp Mutta säteilevä syyspäivä otti meidät lempeästi vastaan, taksikuski oli ystävällinen vaikken muistanut edes tutun hotellin nimeä, ja niin istuimme pian Olde Hansan keskiaikaisessa hämärässä mahtavan lounaan äärellä ja levähdyksen jälkeen kirjailijain talossa valmiina Waltari-sessioon, jälleen virkein voimin.

&nbsp Kyllä sali täälläkin täyttyi, ja tilaisuudelle antoi hohteen, että se Tõde Eestist, Lätist ja Ledust oli kuin olikin ilmestynyt juuri näinä päivinä. Kauan sitä on epäröity, hienoa että Jaan Krossin taannoinen toive on täyttynyt. Hänhän ihmetteli kuulemma vielä 2005 edellisen matkani aikana, kuinka suomalaisella kirjailijalla Mika Waltarilla saattoi olla niin tarkat ja hyvät tiedot Viron tapahtumista heti 1941, paremmat kuin virolaisilla itsellään vielä vuosikymmeniin. Näin propagandana pidetty kirja on kokenut jälleennousemisen niin meillä kuin siellä ja Latviassakin vai oliko se Liettuassa.

&nbsp Salokannel ei tosin mainitse Waltaria lähteenään, mutta kuvaa muuten Viron tapahtumat 1941 melkein pilkulleen samalla tavoin, koko näytösvaalien irvokkuuden jne. Ja sitten tämä nerokas Bäckman menee julistamaan ettei mitään miehitystä koskaan ollutkaan.

&nbsp No jaa, me selvisimme tilaisuudesta hyvin. Oma aiheeni oli juuri tuo yllämainittu vähän laajennettuna ja Piret Saluri kertoi meneillään olevasta Sinuhen käännöstyöstä (toinen jo viroksi) ja oikean rytmin löytymisestä, mikä onkin keskeistä. Kulttuurisihteeri Jenni Kallionsivu kertoi kouluvierailuistaan Tallinnassa ja lähiseuduilla Waltarin merkeissä: kuinka lukiolaiset ovat ottaneet ahmien vastaan tietoja suomalaisesta kirjailijasta, joka niin kauan oli tuntematon Virossa. Lopuksi Päivi Istala hehkutti Waltarin runoja roppakaupalla.

&nbsp Onnistunut tilaisuus. Suurlähettiläs Jaakko Kalelan kanssa oli sen jälkeen puhetta suomalaisten vähän muuttuneesta asemasta Virossa näiden venäläismielisten pamflettien jälkeen: onhan niillä vaikutusta, ja niiden saama huomio maassa on ollut aivan kohtuuton niiden tasoon nähden. Surkuttelimme että sentään kelpo tutkijana pidetty Martti Turtolakin on antanut vetää itsensä tällaiseen kolmikkoon (Hietanen, Bäckman) uusimmalla Laidoner-kirjallaan. Illallisella Pippurisäkissä jatkettiin samaa aihetta, Piret viileästi mutta purevasti analysoi näitä kirjallisia yritelmiä. Eipä ole kehumista, totesimme kaikin. Tämän jälkeen syveni kiitollisuutemme Salokanteleen Jussia kohtaan, jonka kirja kuulemma virolaisillekin tulee olemaan erityisen tärkeä. Piret viimeistelee käännöstä, talvella julkistetaan. Suomenkin maine samalla puhdistuu.

&nbsp Seuraavana päivänä tallustelimme kaikessa rauhassa vanhasta kaupungista satamaan ja seilasimme kotiin, Päivi kertoen kauheita kokemuksiaan Teatterikoulusta ja minä opiskellen lisää virolaista kulttuuria Salokanteleelta. Kiintoisasti hän selvittää konservatiivisuuden eri tasot ja erisuuntaiset vaikutukset neuvostoajan Viron kirjallisuudessa. Lukekaa jokainen Tallinnan kävijä niin matkanne syvenee monin verroin!

Tiistai 7.10.08

Ensimmäinen neuvottelu Taipaleenjoen oopperasta Ilkka Kuusiston luona, mukana ohjaaja Tuomas Parkkinen. Libreton ensimmäinen versio sai paljon rikastuttavia ideoita, mutta pohja ja rakenne pitävät. Innostava keskustelu!

&nbsp Abu Chakran kanssa Helsinki Times -lehden haastattelussa, Alexis Kouros tenttasi englanniksi kaikenlaista, hyvää harjoitusta tulevaa Lontoon Sinuhe-seminaaria varten British Museumissa. Lehdenkin lupasivat lähettää sitä ennen paikan päälle. Tapasimme myös iloisen Anneli Halosen, joka tapahtumaa lähetystön puolesta järjestelee.

Maanantai 6.10.08

Suomalaisella Klubilla todistamassa kirjasta, menestys mittava; sanoivat että vain Koivisto sai enemmän yleisöä muistelmillaan. Kertoo Waltarin suosiosta Klubin piirissä. Nautimme pitkän maittavan ja sisältörikkaan illallisen kirjallisuusvastaava Veikko Sonnisen johdolla, paljon mainioita tarinoita.

&nbsp Kirjan ensimmäinen painos on myyty loppuun. Toista varten tehdään Seppälän kanssa joitakin korjauksia, pieniä virheitä, epätarkkuuksia ovat silmämme havainneet. Tekijän kannalta erinomainen tilanne.

Sunnuntai 5.10.08

Turun kirjamessut messuttu, aina hauska käydä Turussa, Marjan koulukaupungissa.

&nbsp Siellä olikin liikkeellä ennätysmäärä väkeä jo perjantaina, jolloin olin vuorossa lavalla. Anna-Liisa haastatteli varmalla rutiinilla ja kirjallakin näytti olevan menekkiä. Hyvin pärjäävät Helsingin kanssa kilpailussa. Vastaanottoja oli kirjastossa ja taidemuseossa. Kirjastossa vietin muutenkin aikaa: onpa upea ja hienosti uusi osa yhdistetty vanhaan.

&nbsp Tapailimme taannoisia matkakumppaneita, varsinkin Jukka Parkkista vaimoineen. Jukka on virittänyt uuden kirjansa Ali Mustan matka Miklagårdiin Istanbulin muistoihin, taitaa olla ripaus Waltarinkin henkeä mitä Marja sitä hotellissa lueskeli. Jukka sai Tirlittan-palkinnon, ansaitusti totta kai.

&nbsp Omaa mielenvirettäni nostatti Hannu Marttilan hieno arvio Unio Mysticasta Hesarissa. Marttila on kuten Parnasson Karilakin pitkäikäinen Waltarin harrastaja ja tuntija. Rinnastus Tawaststjernan Sibelius-elämäkertaan täräytti ilmat vähäksi aikaa pihalle. Mutta tottahan onkin, että Waltarin kirjeet Sihtolalle on miltei samanveroinen aineisto kuin Sibeliuksen päiväkirjat.

&nbsp Liisi Huhtala vähän nyrpisteli Kalevassa samoille seikoille, joita Kuusela täällä Aamulehdessä reteästi nosti etualalle. Mutta Waltarin boheemi puoli, ”naiset ja viina”, on esillä vain joissain osissa yli 800-sivuisessa opuksessa.

&nbsp Olihan vielä Waltari-seuran järjestämä keskustelu teemasta Waltari ja Välimeri, ilo tavata pitkästä aikaa terävä Leif Salmén, jonka tietoviisaita esseitä olin juuri lukenut. Vain Waltarin Saksan suhteista olimme, luonnollisesti, eri mieltä.

&nbsp Paljon tuttuja, paljon kohtaamisia, kummankin lapsia tapailimme ja heitä syötimme. Iloista syysilmaa Suomen Turussa, sitten kääntyi myrskyksi ja ajelimme tänne Viehätyksen kyröläiseen rauhaan hiukan hengähtämään.

Torstai 2.10.08

Ensimmäiset kritiikit.

&nbsp Parnasson essee, Matti-Juhani Karilan, ylitti odotukset. Pultsi on vanha Waltarin tuntija, yksinäisen miehen junan dokumentaristi. Tietää mistä puhuu. Eikä tule mistään kirjallis-tieteellisestä kuppikunnasta.

&nbsp Eikä ollut hullumpi Matti Kuuselankaan revitys Aamulehdessä, kuva mainio ja juttu irtopisteineen herätti ainakin lukuhaluja, otaksuisin. Muutama hieno vakavikko Tampereelta on paheksunut. Olihan siinä vähän semmoista manselaista särmää, mutta pohjalla hellä ja liikahtanut sydän.

&nbsp Illalla vetäistävä taas smokki niskaan ja paineltava tällä kerralla Kämpin peilisaliin, missä WSOY:n perinteiset kirjailijaillalliset. Juhlavaa ja hauskaa, miltei kohottavaa. Annan puhe erinomainen, siinä on yhtiö saanut hyvän johtajan. Ja muutenkin. Daameinani johtajan pöydässä Ritva Haavikko ja Sirkka Selja, aivan hurmaavat naiset. Sirkka muisteli uimaretkiään Olavi Paavolaisen kanssa. Häneltä pitäisi pelastaa talteen vielä paljon muistitietoa, esikoisteoksensa ilmestyi 1942!

&nbsp Olihan myös norssiveli Eero Huovinen, joka jostain syystä ryhtyi piispaksi, oli Markku Envall, jonka kanssa ehdittiin vaihtaa kuulumisia ja oli örvellysvauhtinen menestyskirjailijakin, onneksi naapuripöydässä.

&nbsp Reippaana kotiin kello kaksi. Peräkkäiset illat koettelevat kuntoa, mutta se kestää, toistaiseksi.

Keskiviikko 1.10.08

Kirjan julkistamispäivä.

&nbsp Kuten sanoin tilaisuudessa: kun olen jo saanut onnitteluja sen johdosta, että kirja on saanut hienon vastaanoton, oli kohtuullista että se viimein myös ilmestyi.

&nbsp Kovia kokeneessa WSOY:ssä on nyt hyvä meininki. Julkistamistilaisuus järjestettiin vanhan ajan hienossa hengessä. Väkeä tulvi yli äyräiden, Tiia lausui Waltarin runoja kauniisti ja riemukkaasti, uusi sädehtivä johtaja Anna Baijars esittäytyi, Katri Wanner hoiteli varmoin ottein juontoa ja minäkin sain puhua sydämeni kyllyydestä.

&nbsp Kyllä siellä esiintyivät muutkin, Ritva Haavikosta ja Juhani Suomesta Matti Kassilaan ja Waltari-seuran aktivisteihin, kukkia, kuohuviiniä ja halauksia. Mitä ihminen enemmän tarvitsee?

&nbsp Tietysti kunnon jatkot, nekin vanhaan hyvään tyyliin Kosmoksessa. Kun Vesakin pysyi mukana, tuli ihan nuoruus mieleen. Oltiin me taas reippaita poikia, ja Marja ja Katri paimensivat meidät kunnialla kotiin.

&nbsp Ja kirja, Unio Mystica, sehän tässä pääasia oli. Tuossa se nyt lepää järkäleenä pöytäni kulmalla. Että sen sain aikaan, ihmetyttää vieläkin.