Sunnuntai 15.3.09

Taas voisi muistaa Caesarin murhaa, mutta jännitän mieluummin alkavatko Mannerheimin kuvaukset näillä lumilla vai eivät. Kolumnien nappuloille tuntuu olevan hengentärkeää, että elokuva ei toteutuisi tai ainakin epäonnistuisi. Näitä on sanankäytön sankareita, joille kolmekymmentä senttiä hapanta jupinaa on korkeinta mihin pystyvät; silloinhan on sietämätöntä, että jotkut yrittävät suorastaan suurelokuvaa lähihistoriasta. Kun rahalliset resurssit ovat mitä ovat tässä maassa, mielestäni kaikki markkinoinnin keinot ovat ison lohkareen irrotuksessa sallittuja. Onnea Renny Harlinille syntymäpäivänä ja luja potku hyvälle hankkeelle.

Vaikka Salon Matti taisi eilisessä iltasitsissämme Perkkaan perillä olla sillä kannalla, että yrityksen vetäjät olisivat voineet valita toisenkin ohjaajan. Että Harlin on yksi sadoista action-ohjaajista suurissa lännessä. Olkoon vain, meidän kuvioissa hän on ainoa joka siellä sentään onnistui. Muuten Matti suositteli Revolutionary Roadia ja Milkiä, jos tästä taas joskus ehtisi elokuviinkin. Carita laittoi ihanaa sitruunassa marinoitua lohta.

Lisäksi puhuimme puolalaisesta elokuvasta, kuinka ollakaan. Matti on nähnyt Andzrej Wajdan Katynin, josta kuulin Varsovassa paljon puhuttavan; se on kuulemma dvd:llä jo saatavissa. Kaupalliseen ohjelmistoon näinkin merkittävät leffat tulevat enää harvoin. Puolassa odoteltiin uutta elokuvaa pappi Popieluszkon kohtalosta 1984, se taitaa juuri olla ensiviikollaan, mutta mahtaako ajelehtia meille. Olimme Matin kanssa tasoissa, olemme kumpikin nähneet Wajdan, hän Helsingissä, minä kerran Bristolin aulassa Varsovassa. äijä on kai kahdeksissakymmenissä ja edelleen rautaisessa vedossa, kerrotaan.

Tanssin rytke rymistää television puolelta, mutta yritän keskittyä Lehtoseen: vienyt viikonloppuni. Lukenut Tarkan kirjan loppusivuille ja samalla kertaillut vähän Mataleenaa, Nurkka-Massin kuuliaisia ja nyt romaania Kerran kesällä, siitä alkaa jo tuleva suvi enteillä… Tarkan elämäkerta on painokas, lopullisen tuntuinen, elämäntyön päätös.