Torstai 7.5.09

Ällistyttävä elämys: Ressussa tehtiin kaikkien aikojen ensimmäinen teatterisovitus Waltarin Suuresta illusionista! Elokuvahan on tehty, mutta tämä lukiolaisten itsensä toteuttama musikaali on kantaesitys, suurella innolla toteutettu. Totta kai yritys meni hiukan yli esittäjien kykyjen, mutta näin hullunrohkeita kannattaa kajauttaa. Esityksessä oli juuri sitä nuoruuden suloista kipeyttä, joka on Waltarin romaanin ydintä.

Topi Rannan ja Johannes Vartian tekemä sovitus kohteli romaani vapaasti, mutta raikkaasti ja railakkaasti. Ajankuvaan puvustusta ja lavastusta myöten oli paneuduttu, taustafondit, filminpätkät tukivat hienosti esitystä. Jopa musiikkinumeroista selvittiin, joukossa myös ilmeinen kyky, Caritasta esittänyt Natalie Jääskeläinen. Mikael Keski-Marttunen ja Sami Markkula eläytyivät vilpittömästi keskeisiin miesrooleihin. Traaginen triangeli oli hyvin ymmärretty.

Tästä oli viikolla vain muutama esitys, perjantai-iltapäivänä viimeinen. Koulun sisäinen ponnistus on maksuton, todellinen koulutusnäyte opettajiltakin. Täyden yleisön myötäeläminen kosketti. Voisiko nuoria paremmin Waltarin maailmaan johdattaa?

Esityksen jalkapallo-ottelussa Norssi voitti Ressun, mutta tämän teatterin ja juhlavuoden osalta Ressu pesi kirkkaasti vanhan kouluni. Haloo siellä Ratakadulla! No olihan sielläkin mittava Waltari-viikko syksyllä ja varmaan muutakin.

Omalta osaltani lopettelin Waltari-kiertuetta Lauttasaaren rotarien vieraana eilen. Luokkakaveri Antero Pajari johdatteli. Vanha ystävä Erkki Helamaakin paikalla. Innoittavaa kuulijakuntaa.

Juttutuvassa pohdittiin eilen illalla niitä näitä Pultsi Karilan ja Juha Vakkurin kanssa, muun muassa suomalaisen matkakirjallisuuden niukkuutta. Juha julkaisee Afrikan matkansa Likeltä. Sieltä tuli myös Roger Mooren muistelmat; aiheesta erinomainen Jussi-Pekka Rantasen haastattelu ykkösen aamu-tv:ssä. Kerrankin paneutuva, osuvin filminäyttein varustettu juttu eikä mikään pintahuitaisu. Myös kohde vaikutti viisaalta, sympaattiselta tyypiltä.

Kun Suomi putosi MM-kisoista, eikö vapautunutkin ihmeellisesti energiaa muihin asioihin? Eipä tarvitse enää olla huolissaan mitaliotteluista.