Helluntaina 09

Hei eikö ole taivaallista. Suvi helähti ja helluntai hehkuu.

Sääliksi käy niitä, jotka juhlivat eilen liikaa eivätkä herää nauttimaan jumalaisesta päivästä.

Maalla ollaan ja toistaiseksi pysytäänkin. Koskahan viimeksi olen maannut riippukeinussa lukemassa dekkaria?

Sitä paitsi eilen oli pyhä toimitus: kiuaskivet ladottiin saunamestari Pentti Hakalan johdolla. Antsu Kaasalainen oli hankkinut asianmukaiset keraamiset ja oliviinidiabaasit, ja niistä piakkoin levitköön lempein löyly. Vähäisillä kynsitulilla kiviä totuttelen. Savun tuoksu leviää jo tanhuville…

Katherine Hepburn -sarja päättyi. Kun katseli hänen ja Monty Cliftin elämäkertoja, täytyi ihmetellä että Äkkiä viime kesänä oli niinkin solidi (tosin mahdikkaasti paisuteltu) elokuva, kun ajattelee sen tekemisen tuskia. Tennessee Williams oli seksuaalisten intohimomelodraamojen vimmainen mestari.

Siksi toiseksi Sirkka Mertala vaikutti haastattelussa fiksulta ja täysin konstailemattomalta naiselta. Media saa ponnistella kaivaakseen hänestä kielteisiä tai naurettavia puolia esiin.

Tytär kertoi, että olin saanut Aristoteleen kantapäiltä fraasirikostuomion lauseesta ”Romaanin pitkä ja kirkas varjo…” tai sinnepäin. Varjo ei kuulemma voi olla kirkas. Olen eri mieltä. Muistan että aivan harkiten käytin tuota runollista kuvaa, en nyt enää muista missä yhteydessä Unio Mysticassa. Hyvä kun kirjaa luetaan noinkin tarkkaan.

Toinen ilmianto kertoi, että radion kirjallisuusohjelmassa ei saatu selville lauantaina, millainen suhde Joel Lehtosella ja Waltarilla oli. Sekin olisi helposti selvinnyt samasta elämäkerrasta. Nuori Waltarihan kävi Huopalahdessa hakemassa Lehtoselta vahvistusta kokoelmalleen Lauluja Saatanalle. Kokoelmaa ei koskaan julkaistu. Muutakin hauskaa tapahtui vappuna Klippanilla. En voinut soittaa ohjelmaan, kun oltiin saunassa Törmällä.

Myös vanha klisee kuulemma toistui: Waltari ei muka ollut kielellisesti Lehtosen tai Sillanpään tasolla. Erilaiset aiheet vaativat eri kielen, hyvät lukijat. Laajaa historiallista panoraamaa ei maalailla deskripitiivisellä kansankielellä, eipä edes Sillanpään melodisella tyylitaiteella. Waltarin sanapinta on ylittämätön.

Mutta minunhan piti jättää tämä aihe! Lepoon ja uusiin mietteisiin. Nytkin pitäisi olla potkimassa palloa kavereiden kanssa, mutta polvi edelleen reistailee. Täytyiskö hoitaa kuntoon. Riippumatossa menee tämmöisenäkin.