Neljän leijonan kenraali Gustav Hägglund puhui tv:ssä selvää asiaa talvisodan merkityksestä ja puolustustahdosta tänään. Siitä lähti lippujuhla liikkeelle, täälläkin oli vedettävä lippu myrskyn heiluteltavaksi. Hägglundilla oli hyviä argumentteja myös Natoon liittymistä vastaan: oma puolustus ehkä heikkenisi, kun ruvettaisiin luottamaan että jenkki sitten hoitaa homman kovassa paikassa.
Anja Snellman on hyvä mediakokki, eloisampi ja osuvampi kuin nahistuneet Jälkiviisaat yhteensä. Liian harvoin vain tulee hänen kohtaansa huomanneeksi kun sitä ei ole erikseen ohjelmakartassa. Anja analysoi hauskasti EU-vaalien kaksoisstrategioita ja ortodoksipiispa Leon raikasta linjanvetoa. Norssin poika Mitro Repo siinä sai siipeensä, mutta näyttää varmalta europarlamentaarikolta.
Kiitos sateen ja myrskyn innostun käymään Jylhä-tekstiä vielä kerran läpi. Liikaa kirjallisuudentutkimusta olisi kuulemma karsittava: kerran niinkin! Ymmärrämme että kirjan tulee ennen kaikkea liittyä sotaan ja Jylhän kokemuksiin siinä. Luultavasti juuri sellaisella on tulevana muistosyksynä ostajakuntaa. Vesalta tuli postissa lisää kuvausta Jylhän talvisodasta.
Olisiko totta, että kirjankin asema heikkenee tämän laman aikoina? Yleensä on käynyt päinvastoin. Kustantajat pitävät ensi syksyä ratkaisevana. Alalle tulee karsintaa, niin työpaikkojen kuin nimikkeiden kohdalla. Katsotaan, käydään mukaan kisaan.
Martti Häikiö valmistelee kirjaansa Koskenniemestä. Erikoista että näinkin keskeinen kirjallisuuden vaikuttaja on jäänyt historioitsijan tontille. Kertoo kirjallisuudentutkijoiden sekä VAK- että biografiakammosta. Tuskailimme Martin kanssa keskeisenkin aineiston pysymistä kateissa, esim. VAK:n kirjeitä Waltarille ei löydy. Tallessa ne varmasti ovat.
Saankin Jylhän ensimmäisen luvun luetuksi: paljon paranee, kun uusin silmin katselee. Luen illalla tavattoman kiintoisaa kirjaa Isän huone, johon Kaarina Sala on kerännyt kulttuurivaikuttajien tyttärien kertomuksia isistään. Hauskoja valonsäteitä kansallisten tieteiden kotioloihin. Kirjaan on palattava.
Sen sijaan puheenjohtajien vaalikeskustelu sataman konteilla kököttäen ei innostanut. Urheasti huutelivat kylmissään. Ero on aikamoinen, kun muistaa vaikkapa 60-luvun vaalikeskustelut studiossa pöydän takana tummat puvut päällä jäykästi teititellen. Vain Vennamo vähän remelsi ja Soini jatkaa hyvin perinnettä. äänestetty on jo, joten keskustelu ei enää heilauta sinne eikä tänne.