Keskiviikko 29.7.09

Ollin päivänä 1975 käytiin Saavutuksessa pyytämässä lupa F.E. Sillanpään Seuran perustamiseen. Saarahan antoi luvan helposti. Hänen kanssaan tultiin aina hyvin toimeen. Sittemmin perikunnan kanssa ollut ajoittain ihmeellisiä vaikeuksia, kunnes Saku otti asiallisesti ohjat käsiinsä.

Tulipa tämäkin mieleen, kun toissailtana pohdittiin muun ohessa seuran historiikin kirjoittamista, sellainen tarvittaisiin tässä viimeistään kohta. Väinö Linnan seura jo tekaisi näyttävän opuksen omista vaiheistaan, seurat perustettiin samaan aikaan.

Eilen poliisiromaaneja koskevassa keskustelussa tuli miettineeksi sitäkin, miksi ruotsalaiset ovat tässä lajissa niin ylivoimaisia. Joensuu on taitava, pehmeä psykologisoija, mutta monet kolisevia koheltajia. Silti laji kiinnostaa. Jim Thompson on uusi kiintoisa tekijä, tuntee Lähi-idän kiemurat ja käsittelee jopa Waltarin haaveeksi jäänyttä aihetta, temppeliherrain ritarikunnan salaisuutta romaanissa Jerusalemin veri. Suomalaistuneelle jenkille näyttävät markkinat avautuvat entisessä kotimaassa.

Jens Lapidus ei lähtenyt vetämään, kyynisen kovaotteista huumetaistoa Tukholmassa. Kyllä Henning Mankellin ote on sittenkin humaanimpi, ihmisläheisempi. Mankell näkyi insertissä kehuneen lujasti tätä Henrikssonia, toista Wallanderia, vaikka pidän Lassanderia paljon verevämpänä ja aidompana. Kohta tulee jo kolmas tv-Wallander BBC:ltä.

Mikä lienee megamenestyksen salaisuus. Radiossa naiskriitikko lynttäsi ylimieliseen tapaan Mankellin kirjat avuttomiksi tai tylsiksi, kuinka se nyt oli. Näinhän on tapana, jos joku liikaa alkaa menestyä. Ja vielä ruotsalainen. Stieg Larsson on tietysti omaa luokkaansa, mutta tajuttoman pitkäveteinen, jos koko trilogian on jaksanut kahlata. Elokuvien jatkoa odottakaamme.

Alma tuli Myllykolusta saunalle, ja pohdittiin siinä puolelta ja toiselta näkemäänsä esitystä. Hyvin tehty, nuoret asialla, mutta silti vanhan tuntuinen. Perimmäinen syy taitaa olla itse näytelmässä, joka on jäänyt omaan aikaansa. Sitä paitsi Runar ja Kyllikki on kirjoitettu sisänäyttämölle, eikä se saa oikein ilmaa ympärilleen ulkona. Valinta on puhdistanut teatterin yleisöstä, laskusuunta jatkunut kuutisen vuotta. Voi kun Myllykolua voitaisiin taas suunnitella kunnolla ja yhdessä, ilman sattumanvaraista sooloilua.