Lauantai 22.8.09

Kun aikaisin heräsimme, ehdimme junalla ja autolla jo kymmenen korvilla Kyrön tanhuville. aihetta oli, sillä Marssilaulun laulajat ja soittajat kokoontuivat ensimmäiseen harjoitukset kesän jälkeen Kosken Sykkeeseen. Pidin Kaunon pyynnöstä pienen puheenvuoron teoksen taustasta, ja sitten alkoivat Pentti Tynkkysen johdolla lauluja kajautella, nämä puolentoistasataa kuorolaista. Mitäs jos tästä tuleekin ihan komea juttu, tunnelma oli lupaava. Sina antoi ohjaajana joitain toiveita lisäteksteistä, jotka lupasin tehdä.

Ilahduttaa sinänsä näin laajapohjainen yritys, jollaista ei aikoihin saada Myllykoluun aikaiseksi, kun lukee taas aiheesta lähetettyä kannanottoa Kyrön Sanomista. Siellä haluaa mestaroida yksi yhdistys liitännäisineen, ja pitäköön hyvänänsä. Katsojamäärät ovat pudonneet alle sen mistä 1972 aloitettiin ja viidennekseen vuodesta 2002.

Luin junassa Meri Vennamon kirjaa isästään: tuntuu mainiolta lähikuvalta. Otavan kirjasarja täyttää ainakin tässä otsikkonsa. Kirjassa on hieno kuvaus Vennamon ainoasta käynnistä kotiseudullaan Karjalassa ja muutakin koskettavaa, läheltä nähtyä, ymmärtävää joskin myös kriittistä. Nyt on vain nähtävä se näytelmä kunhan ehditään. Lauri Meri antaa Hesarissa kiitosta, mutta rivien välistä pilkistää karrikatyyrinen turbulenssi.

Veikko Vennamo oli mukana täällä ”Elämän päämäärät” -seminaarissa 1987. Muistan hänet hieman surumielisenä ja lempeänä hahmona, joka ei aivan vastannut taistelevaa poliittista mielikuvaansa. Kun johdin paneelia, jäi mieleeni hänen puhuttelunsa: veli puheenjohtaja. Hän ei hyväksynyt herroja.