Maanantai 24.8.09

Myllykolun ja Töllinmäen kunnostuksen esiselvitys on ainakin toiveissa saada rahaa Joutsenten reitiltä. Hitaita ovat suunnittelun myllyt. Pitko laski aamulla, kun vähän peippailtiin taas jalkapalloa kentällä, että yksi ranskalainen viiva maksaa 6000 euroa. Kunpa niistä päästäisiin myös käytännön toimiin.

Ehkä tässä ollaan liikkeellä liian vaatimattomaan suuntaan. Olen saanut hyvän vinkin Suomen Kulttuuriperinnön säätiöön, joka on viimeksi kunnostanut mm. Elias Lönnrotin vanhuuden kodin Lammintalon Sammatissa. Eikö kannattaisi iskeä suoraan tällaisiin tahoihin, kun kyse on sentään Nobel-kirjailijan kodista. Aloite on Hämeenkyrö-seuralla, hyvä niin, mutta eihän kuntakaan voi ihan passiivisena sivusta katsella.

Hieno elokuun päivä, työt lähtevät taas rullaamaan. Tein lisiä Marssilaulun librettoon, yhtä lehtijuttua ja silmäsin Jylhän sitaattien lyhennöksiä, kaikki kunnossa. Ja Ailan kirja lähti taas liikkeelle.

Matti Kuusela kirjoitti Sinervon romaanista suorapuheisen kritiikin Aamulehteen. Harvoin kriitikko uskaltaa sanoa mitä noin mieskohtaisesti todella ajattelee, Matti uskalsi. Hänen kolumninsa äskettäin Turkuun hukkuneesta repusta kuuluu lajin helmiin.

Sunnuntai 23.8.09

Saatiin loppuun nämä MM-sembalot Berliinissä; loppufloppi vastasi hyvin Suomen yleismenestystä. En kyllä odottanutkaan epävarman oloiselta keihäskvartetilta tämän kummempaa. Kuuban tai Japanin pojan kaltaisia repäisijöitä ei meiltä löytynyt. Onko joukkueella muuten ketään lääkäriä nykyään; olin kuulevinani, että valmentaja kuskasi Pitkämäkeä sotilassairaalaan korvan puhkaisuun. Thorkildsen oli suvereeni mestari, kättelikin rehdisti kaikki ennen finaalin alkua. Hän löysi ainoana oikean kulman, keihäs lensi pisteenä kauas.

Kaikilla suomalaisilla tuntui olevan yhtä ja toista ongelmaa paitsi sillä Pielaveden vääräleualla. Eikö olisi aika löytää terveellisimpiä lajeja suomalaisten bravuureiksi. Eikö juoksu taas tauon jälkeen maittaisi? Vaan kuka pärjäisi Boltin ja Bekelen kaltaisille ihmekoneille.

Lauantai 22.8.09

Kun aikaisin heräsimme, ehdimme junalla ja autolla jo kymmenen korvilla Kyrön tanhuville. aihetta oli, sillä Marssilaulun laulajat ja soittajat kokoontuivat ensimmäiseen harjoitukset kesän jälkeen Kosken Sykkeeseen. Pidin Kaunon pyynnöstä pienen puheenvuoron teoksen taustasta, ja sitten alkoivat Pentti Tynkkysen johdolla lauluja kajautella, nämä puolentoistasataa kuorolaista. Mitäs jos tästä tuleekin ihan komea juttu, tunnelma oli lupaava. Sina antoi ohjaajana joitain toiveita lisäteksteistä, jotka lupasin tehdä.

Ilahduttaa sinänsä näin laajapohjainen yritys, jollaista ei aikoihin saada Myllykoluun aikaiseksi, kun lukee taas aiheesta lähetettyä kannanottoa Kyrön Sanomista. Siellä haluaa mestaroida yksi yhdistys liitännäisineen, ja pitäköön hyvänänsä. Katsojamäärät ovat pudonneet alle sen mistä 1972 aloitettiin ja viidennekseen vuodesta 2002.

Luin junassa Meri Vennamon kirjaa isästään: tuntuu mainiolta lähikuvalta. Otavan kirjasarja täyttää ainakin tässä otsikkonsa. Kirjassa on hieno kuvaus Vennamon ainoasta käynnistä kotiseudullaan Karjalassa ja muutakin koskettavaa, läheltä nähtyä, ymmärtävää joskin myös kriittistä. Nyt on vain nähtävä se näytelmä kunhan ehditään. Lauri Meri antaa Hesarissa kiitosta, mutta rivien välistä pilkistää karrikatyyrinen turbulenssi.

Veikko Vennamo oli mukana täällä ”Elämän päämäärät” -seminaarissa 1987. Muistan hänet hieman surumielisenä ja lempeänä hahmona, joka ei aivan vastannut taistelevaa poliittista mielikuvaansa. Kun johdin paneelia, jäi mieleeni hänen puhuttelunsa: veli puheenjohtaja. Hän ei hyväksynyt herroja.

Perjantai 21.8.09

Viimeisiä korjauksia Jylhä-tekstiin; sitten illan suussa Helsinkiin. Sepänkadulla meidän rapun tutustumisscumpat kattoterassilla. Mikäs siinä, Lilu ja Tomppa panivat pystyyn, sääkin lempeä. Helsingin sähikäinen silhuetti levittäytyi eteemme. Rapussa asuu kiintoisaa väkeä, kuulin talon asioita. Tutustuimme muiden muassa Enbuske junioraan, jota Marja kanniskeli sylissään. Piharakennuksen katolla pesivä lokki aiotaan ensi kesänä häätää, niin pahoja ovat kuulemma rääkäisynsä aamuyöstä.

Taiteiden yö taisi vähän verottaa osanottoa, mekin pikapäin tullessa Akateemisessa poikkesimme. Eikä terassinotkumisen jälkeen jaksettu enää tunkeilla kaupungille, väkeä riitti siellä ilman meitäkin.

Torstai 20.8.09

Kaksi kovaa rähinää aloittaa kirjasyksyn.

Paavo Haavikon elämäkerran väännöstä on kuulunut tietoja keväästä alkaen; nyt Heikki näyttää olevan tosissaan ja lähtevän käräjille. Kysymys koskettaa läheisesti. Mikä oikeus omaisilla on puuttua vaikkapa juuri kirjailijan elämäkertaan. Mikä on haastattelujen tekijänoikeus? Vaikeita ratkaista. Ennakkosensuuri tuntuu kohtuuttomalta vaateelta, onneksi Satu Elstelä ei aikanaan vaatinut Waltari-kirjaani tarkastusluentaan. Ei sellainen mahdollisuus käväissyt mielessäkään. Yksi nainen kyllä onnistui jälkikäteen rahastamaan isänsä puolen sivun sitaatista, suotakoon se hänen ilokseen. Uskon että Mauno Saari selviää jupakasta mahtavalla ennakkomainoksella eikä käräjille lopultakaan mennä. Tuskin suorasukainen elämäkerta vasiten tahtoo syyllistyä vääristelyyn.

Vähän samasta on kysymys näytelmässä, joka kertoo Veikko Vennamosta. Meri Vennamo paukutteli varsin kriittisiä mielipiteitä sekä tv:ssä että Ilta-Sanomissa. Mutta tässä hän tuntuu olevan ihan asiasta liikkeellä. Jos näytelmä ottaa hyvin suuria fiktiivisiä vapauksia ja kuvaa nimeltä mainitut henkilöt väärin ja naurettavina, syytäkin on pillastua. Merin oma kirja on todistamassa hänen tulkinnoistaan. Täytyypä tutustua kumpaankin, kirjaan ja näytelmään. Täälläkin jotain tiedetään: Meri on Marjan pikkuserkku, heidän äitinsä siis serkuksia. Muistan minäkin Merin hauskana ja terävänä tyttönä nuoruusvuosiltamme.

Kisat tarjoavat edelleen huippuelämyksiä. Naisten korkeus on aina hienoa katseltavaa, nyt myös kihelmöivän jännittävä kaksinkamppailu, johon tumma venakko kiilasi mukaan. Kroatian drama-queen voitti, mutta hilkulla oli saksalaisen räyhätytön uhkapeli. Usain Bolt pelleilee ja loistaa ihan omassa sarjassaan. Tällaisia ilmiöitä syntyy harvoin. Ja Evilää kävi jo sääli, rehvakka tamperelainen potee huonoa tuuria kroonisesti. Ei silti kannata ruveta haastattelijalle haistattelemaan.

Keskiviikko 19.8.09

Itse kouluneuvos, suven sankaritar, poikkesi saunomaan matkallaan mökille Mouhijärvelle. Pohdimme miltä näyttivät Tyrvään uusitun kirkon maalaukset lehtikuvissa. Koko komeus on vielä meiltä näkemättä omin silmin. Erityylisiä ovat ainakin Lavonen ja Rauhala töissään, saanevat aikaan kiintoisan kirkollisen dialogin kuvillaan. Kaipa sinne on pian mentävä töllistelemään. Hieno saavutus on kirkon vitkallinen ja perusteellinen korjaus kaikkineen.

Käsittelimme myös ystävättärensä valtioneuvoksen esiintymistä Levengoodin ohjelmassa. Räpsäkästihän rouva siinä paukutteli totuuksiaan, osuvasti vaikkapa nykyisestä työuupumuksesta verrattuna sodan aikaisiin ja sen jälkeisiin ponnistuksiin. Marja nauttii Levengoodin ikiomasta suomen kielestä ja itse kehitellyistä uutuussanoista.

Päivän jännitysmomentti: pääseekö Oskari Frösen korkeuden karsinnan uhkapelissä 230:sta, mutta ei. Radio on saunalla mukava kaveri, eikä tarvitse sitoa silmiään kuvaruutuun. Voi hakata samalla puita. Näin silti silmissäni Oskarin ponnettoman yrityksen, myös sen hiuksenhienon pudotuksen 227:stä. Mutta hänen tuloksellaan 224 voitettiin 40 vuotta sitten vielä olympiakultaa, kuten selostajat muistuttivat.

Kiekonheittäjä Kruger jäi loppukilvassa viimeiseksi.

Tiistai 18.8.09

Kun Keskisalo juoksee hienosti kahdeksanneksi, olemme ylen onnellisia. Ja naiskorkeushyppääjä suorastaan itki ilosta, kun pääsi osallistumaan karsintaan, josta putosi. Näin kansa oppii tyytymään entistä vähempään ja iloitsemaan siitäkin.

Isimbajevan itku oli toista luokkaa. On ilmeisen karmeaa pudota äkkiä huipulta, sitä ei usko todeksi, se järkyttää.

Joku huomasikin kolumnissaan, että Usain Bolt jatkaa upeasti Jesse Owensin perinnettä Berliinin stadionilla. Amerikkalaiset juhlivat Owensia rintalätkällä JO. Hauskaa sillä Jesse kuului minun nuoruuteni idoleihin silloin, kun urheilusta ja sen historiasta innostuttiin.

Kiekonheittäjä Kruger pääsi niukin naukin finaaliin, mutta hän tuntuu edelleen lainatulta vävypojalta. Outoa kun suomalaisurheilijaa haastatellaan englanniksi. Toista oli aikoinaan Carol Lindroos, salskea skandinaavi.

Hyvä Terveys -lehti kyseli näiden päiväkirjojen perään, että miksi ja keitä varten. En osaa sanoa muuta kuin että hyvää kirjallista kuntoharjoitusta, virkeitä aamun avauksia, henkistä itseherättelyä. Tämä on vapaampi kuin mittaan sidottu kolumnipalsta, saa sinkoilla koska ja kuinka haluaa. Kun kaikkien suosima Facebook ei oikein innosta, tämä on sopiva omakohtainen kanava maailmaan, sekä tähän läheiseen että rajojen taakse. Unohtamatta kivaa interaktiivista palautetta.

Lauantai 15.8.09

Marjan päivää vietetty ja vähän Marjatankin, kun Eeva-Liisa käväisi täällä savusaunareissulla. Christian laulaa loilotti Taubeaan ja Gripenbergiään ja Erna Tauroakin, joten siinähän tummuva elokuun ilta vierähti.

Sitä ennen poikkesimme vilkaisemassa Tapahtumien yötä kirkolla. Kuuntelin muutaman sukuselvittelyn hautausmaakierroksella, missä aina oppii uutta ja tajuaa yhteyksiä. Kävimme sitten kolmisin päivänsankarittarien kanssa heittämässä muutaman tanssin Heiskan Tallituvalla Kylänmiesten tahdittamana ja sain sahtiakin pakkoruuan kylkiäisenä. Pitkäaikainen henkilääkärini Jarmo Puntalo vahvisti siinä tuvan kulmalla, että lievä infarkti hoidettuna voi olla hyväksi ja avata röörejä ja virkistää oloa, kuten on tapahtunutkin

Voiko romaanista muuttaa käsitystään, vaikka ei ole lukenut sitä? Kirjallisissa keskusteluissa on se hankala puoli, että ne käsittelevät uutuusteoksia, joten ehtimätön kuulija on sokossa. Aamulla radiossa keskustelivat niin innostuneesti sitä Sinervon romaanista, että se alkoikin kiinnostaa. Puheenjohtaja Puttonen oli aivan lääpällään kirjan rivoudesta ja kuvottavuudesta, muutkin esittivät vain lieviä varauksia. Malmion esittämään kovaan kritiikkiin Hesarissa ei otettu kantaa. Muutenkin tuntuu, että ristiveto puuttuu näistä keskusteluista, pohtijat ovat kovin samanmielisiä, mikä koski myös Hotakaisen teoksen käsittelyä.

Mutta olihan tämä toista kuin tv:n löpinät kymmenestä rakkauskirjasta. Viimeinen osa Tšehovin suurenmoisesta Lokista oli tyhjää taivastelua ja tuota trendikästä rentoilua, jolloin velttoon ilmaisuun peittyy vähäinen sanottava. Märta Tikkasen johtama juttu tuntui pureutuvan johonkin ytimeen, mutta silloinkin olisi pitänyt tuntea Enquistin käsitelty teos.

Starttaavat MM-kisat, seurattava niitäkin. Kohta alkavat Sydämen asialla uudet jaksot, ja sunnuntai-iltana on Teeman hienossa sarjassa viimein tilaisuus nähdä Jättiläisen eeppinen kaari, joka jostain syystä on aina jäänyt väliin. Sitten siellä on amerikkalaista laatutrilleriä, Wilderia ja Hitchcockia… Joskus tuntuu, että tv tuhlailee hyviä elokuvia, mutta onhan liiasta parempi valita kuin niukkuudesta.

Torstai 13.8.09

Käväisy Helsingissä parissa kokouksessa, tänään takaisin.

Vaikka Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa menivät osaltani pommiin, uutta kesää jo ideoidaan täydellä höyryllä. Ohjelmatoimikunta keskustelee vilkkaasti ja vaivattomasti, ei tarvitse paljon johtaa. Eiköhän me taas jotakin keksitä. Ongelmaksi näytti nousevan pikemminkin se, että ohjelmaa on liikaa ja liian hyvää, niin että kävijöillä ei riitä aikaa kierrellä kirjatiskeillä. Avtikvaarinen maailma on muutoksessa, ostajakunta vaihtumassa ja ohenemassa, nettikauppa valtaa alaa. Kaikki tällainen vaikuttaa kirjatiskien kiinnostavuuteen.

Waltari-seura ja valtakunnallinen toimikunta taitavat viimeinkin saada juhlavuoden tilit ja raportin kuntoon voittoineen sekä selkkauksineen. Mittava tapahtumien ja julkaisujen vyöry koetteli seuraa, ehkä kuumensi päitä. Tosin valtaosa tapahtui monien järjestäjien toimesta täällä ja ulkomailla. Kahdeksassa maassa ja sadassa tilaisuudessa sain minäkin painella Waltarista todistamassa. Juhlavuoden julkaistu raportti näyttää koko monenkirjavan skaalan, jollaista vain harvan kirjailijan muisto voi synnyttää.

Juhlaviikkojen eroava johtaja Risto Nieminen näkyy paukutelleen kovia sanoja kulttuuripolitiikasta, vähän ylimalkaisen huitaisevia, mutta ainakin huomio on herätetty ja keskustelu viriää. Raija Westergård ehdottelee samaa Hämeenkyrön Sanomissa, paikallisessa mittakaavassa. Jospa täälläkin viriäisi vähän keskustelua ”pysähtyneisyyden ajan pitkän hiljaisuuden jälkeen” kuten Westergård toivoo. Teotkin olisivat ihan tervetulleita.

Kari Häkämies on joka tapauksessa hypännyt kunnanjohtajana airoihin, joskin Aamulehti kuvasi tapahtuman etusivulleen (10.8.) väärin päin (moottori selän takana). Ehkä johtava toiminta lähtee kuitenkin sujumaan oikeaan suuntaan.

Sunnuntai 9.8.09

Yllätys: Hesarissa hyvä pääkirjoitus Knut Hamsunista! Vaikka kulttuurisivut eivät noteeraa, joku sentään on hereillä. Selvitin Syystähden alla – onnettomia, väräjäviä rakkaustarinoita Hamsunin kulkumiehet elävät. Ikäkirjailijan yhteys natsisimiin monisyisempi kuin Hesari antaa ymmärtää: pääasia oli industrialismin vastustaminen. Hamsun uskoi viimeiseen saakka ja sen ylikin, että Saksassa nousee uusi vitaali sukupolvi, kotiseutuhenki ja luonnon palvonta. Tietysti erehtyi pahan kerran, mutta ei koskaan perunut. Kannattaa lukea Hamsunia edelleen.

Kristiina Malmio tekee kulttuurisivulla selvää jälkeä Helena Sinervon uudesta romaanista. Kerrankin hyvin ja railakkaasti kirjoitettu teilaus, jossa myös pätevän tuntuiset perustelut – vaikka en tietysti romaania tunnekaan. Ei oikein tee tämän jälkeen mieli tutustuakaan.

Verkosta nousee kaksi kuhaa ja pulska ahven. Saamme mainion kalasopan, jota tytöt Taatan pirtistä ja Artsi tulevat nauttimaan puutarhamajaan – sekin ensi kerran käytössä tänä kesänä. Hellettä kestää.

Ajelemme Ikaalisten kylpyläteatteriin katsomaan Sikaihanaa – rattoisa kokoelma kliseitä junttimaalaisuuden ja kaupunkilaistrendien eroista, ei hassumpi, ainakin kuvaa tätä aikaa ja tahtoo kovasti viihdyttää. Onhan tässä enemmän asiaa kuin mekaanisissa brittifarsseissa á la Ray Cooney: Leena Tammisen uutuusteksti, Kari Paukkusen ohjaama. Hyvin esitetty, siellä on löytynyt oma kepeän iloitteleva tyyli, vaikka tämä nyt ei parhaasta päästä ollutkaan.