Perjantai 8.1.10

Huojennuksen päivä; loputkin tekstiä lennähti kustantajalle. Olihan se ennen juhlavampaa jättää oikein paperinen käsikirjoitusnippu, mutta kieltämättä sähköposti ja liitteet helpottavat kommunikointia. Heti kolmekin tahoa talosta lähetti innostuneen tuntuisia kiitoksia. Nyt pidettävä pakollinen viikonlopputauko.

Lehti kertoo, että Sydämen asialla -sarjan käsikirjoittaja suunnittelee jotakin vastaavaa tehtäväksi Suomessa. Siitä vaan, mutta tuskin onnistuu läheskään samalla tavoin kuin brittien väärentämätön ote. Ei edes Hardwick saisi täällä toimimaan, vaikka Reinikainen olikin suuri suosikki aikanaan. Mutta aihe itsessään kiehtova, aika hyvään ylsi se Väänäsen taannoinen poliisisarja Kemijärveltä.

Mitä on sanottava Paavo Väyrysen uudesta paluusta? Eikö se rohkaise meitä suuria ikäluokkia. Vielä ei kannata heittää lusikkaa nurkkaan. Vieläköhän Paavo herättää kiivaita ristiriitoja kuten joskus vai joko olisi kypsynyt viisaaksi valtiomieheksi. Tuskin polkaisee suurta kannatusta etelässä tai nuorten parissa. Mutta mitä kirjoittakaan Lasse Lehtinen jossakin: jos eläkeläiset äänestäisivät eläkeläisiä, heillä olisi eduskunnassa yksinkertainen enemmistö. Jospa Paavo iskeekin suureen turhautuneeseen tyhjiöön?

Pressiklubissa vaihteeksi hyvä keskustelu, poissa kyyniset vitsinvääntäjät. Aina lämmittää, kun suomalainen mies saa puolustajia.

Torstai 7.1.10

Kaksi tapaamista kirjan merkeissä. Mikko-Olavi vaikutti aika innostuneelta, kun puhelimme Café Engelissä. Viettänyt tekstin parissa suorastaan ”toimittajan juhlahetkiä”. Joitakin hyviä parannusehdotuksia, joihin heti isken. Kaksi lukijaa on vilkuttanut vihreää valoa, Olvi ja Marja.

Illalla tapaan Ailan itsensä Arkadiankadulla. Vien valkeita Avalanche-ruusuja tämän lumenpaljouden ja lumikuningattaren kunniaksi. Sunnuntaina hän täyttää 86 mitä ei kyllä uskoisi. Nautimme hyvää punaviiniä ja juttu kulkee menneisiin vuosiin. Miten värikästä elämää!

”Ja silti mä olen aina ollu tämmöinen harmaa”, ihmettelee Aila, kaiken kokemansa jälkeen. Harmaa varpunen kuin Edith Piaf? – Miten sä olet selvinnyt? ”Mä olen sitkeä. Se on vaan sitä mökinakan sitkeyttä niin kuin Aapeli sanoi.” Saan vielä arvokasta lisäaineistoa kirjaan.

Hieno runokirja on muuten Ailan viimeisin Miehen muotoinen aukko (2005): kauniita, lämpimiä ja suorasukaisia rakkausrunoja edesmenneen miehen muistolle. Johon siihenkin sisältyi totisesti yhtä sekä toista. Miten antoisa aihe elämäkerralle!

Ja miten mahtavaa on kävellä korkeiden hankien keskellä lumen narskuessa jalkakäytävillä. Kestäköön talvi, paukkukoon pakkanen, tulkoon vaikka lunta tupaan.

Loppiaisena 2010

Saan kuin saankin Meriluodon kertaalleen selväksi määräaikaan mennessä. Sitten on jäljellä toimittamista ja tarkistamista. Kymmenen sivun päivävauhti välipyhinä on vienyt kaiken ajan ja huomion. Loppua kohti työ aina kiihtyy.

Olisi ollut houkuttelevia kutsuja ja tilaisuuksia, Sinalla siellä Pihkatapissa ja Ylivakerin klaanin perinteinen kokoontuminen Myllykylässä, mutta täällä vain jämitettiin tämän kirjoituksen äärellä. Marja on oikolukenut tarkoilla silmillään. Mutta vielä on paljon työtä Mikko-Olavi Seppälälle ja Vuokko Hosialle. Kuvituksesta puhumattakaan.

Onhan sentään nautittu uljaasta talvesta! Mikä riemu vaikka vain pistäytyä puistossa ja asioilla. Koska päästäisiin hiihtämään…

Marja on lisäksi lukenut Lippe Suomalaisen kirjan Elämässä kiinni ja pitänyt kovasti, kertonut mulle parhaita paloja. Muistan Estelle Suomalaisen mahtihahmon ja hallavan koiransa tallaamassa Johanneksen kirkon vaiheilla, kun lähdin kotiin Norssista. Varsinainen näky. Toisinaan Tauno Palo ulkoilutti mustaa villakoiraansa. Karista riittää tarinoita.

Minä selvitin Lipposen muistelmia loppuun, vähän liian virallista ja puoluekeskeistä, mutta jykevää kerrontaa. Lipponen aina lämpenee kun pääsee haukkumaan Juhani Suomea tai sivaltamaan Erkki Tuomiojaa. Seppo Lindblomin kirja Koivistosta oli epäilemättä elävämpi eikä minua häirinnyt edes se kohdehenkilön varaukseton ihailukaan. Siihen oli aihetta.

Enpä ole ehtinyt miettiä edes kulunutta vuotta. Olkoon rauhassa, nyt eteenpäin. Helmikuussa toivon mukaan helpottaa, kevät valaistuu, on aika hengähtää.

Niin, hyvää alkanutta vuotta kaikille! Ei menetetä toivorikkauttamme.