Perjantai 18.6.10

Vielä muistoja Ilmajoelta, minne täältäkin Hämeenkyröstä muutama kolonna matkaa viikonloppuna.

Kylä tuli hiukan tutuksi, kun siellä pari päivää rauhassa vietettiin. Palon kortteerin majoitus vaikutti ensin vähän omalaatuiselta, mutta kesti hyvin asumisen. Rauhallinen paikka. Krouvi oli toinen kiintopiste, leppoisa miljöö, ystävällinen palvelu ja hyvää kotiruokaa. Kävimme lounaalla testaamassa myös Kestikartanon, missä Nina af Enehjelm uutena vuokraajana puuhakkaasti emännöi uusituissa komioissa tiloissa. Siitä on tulossa oivallinen kunhan Nina pääsee vauhtiin ”ystävänsä” Tapani Kansan avustuksella Varmaan kuulemme vielä Kansaa musiikkijuhlillakin.

Pääkohde, Ilkan kenttä ja ooppera-areena, on todella hieno Kyrönjoen varressa, ja Taipaleenjoen lavastus, keskelle vehreyttä loihdittu pakkasnäkymä ihmeen tenhoava. Kaikki palvelut ja oheismyynnit tehokkaasti keskitetty. Juhlan tuntu ei silti hajaannu markkinameiningiksi. Meidänkin Jylhä-kirjaamme on siellä nimikirjoituksin saatavana edulliseen hintaan myyntipisteestä libreton ohella, jos niitä vielä on jäljellä.

Hienoja hetkiä elimme, tekisi mieli nähdä ja kuulla ooppera vielä kolmannen kerran, mutta säästetään ensi kesään.

Nyt vedetään henkeä Viehätyksessä, mutta illalla ajeltiin taas Ikaalisiin: Tuomarintalossa avattiin uusi kodikas pihateatteri eikä millä tahansa teoksella vaan Tšehovin Kirsikkatarhalla! Minni ja Matti Huusari olivat kotinsa pihaan loihtineet hyvinkin aitoperäisen tšehovilaisen tunnelman, jota teoksen henkeen viritetty väliaikatarjoilu vielä tehosti. Kansalaisopisto ja Oma Tupa olivat mukana näytelmän järjestelyissä.

Parasta illassa olikin miljöö, sillä esitys taisi vielä varrota kypsymistään ohjaajan vaihtumisen ja remmiin astuneen Mirka Weimerin lapsensaannin jäljiltä. Mirka on entinen oppilaani Tampereen yliopistolta, ja sisukkaasti hän luotsasi vaikea teoksen vähillä harjoituksilla loppuun saakka. Iloitsimme kun Niinenmaan Jussi selvisi Lopahinin roolista jyhkeästi ja saanee seisoviin asemiinsa lisää eloa esitysten myötä. Tarkoituksena näytti olleen tulkita vähin ilmein, pidätellysti. Sama ei koskenut kaikkia, siellä temppuiltiinkin välillä ihmeellisesti. Luontevin oli sisäkkö Dunjaska, Eila Järvinen. Esitykset jatkuvat viikon.

Saimme tänään seurata, kuinka kaksikin suurta jalkapallomaata Saksa ja Englanti tyrehtyivät saamattomaan nollapeliin. Kuka olisi uskonut, että Saksa häviää Serbialle ja Algeria pyörittää brittien nimikuulua joukkoa lähes narutellen välillä. Maalit ovat hakusessa. Mutta jännitys tiivistyy, jos yllätykset jatkuvat.