Panu Rajala

Eikö olisi toisaalta kiva, jos Kepun johtoon valittaisiin kaksikko Väyrynen ja Korhonen. Konnankoukkuja ja värikästä toimintaa riittäisi. Politiikka on niin silkoista nykyään, vain keskustassa vähän tapahtuu. Raadollinen pelurikaksikko antaisi hyvän vastuksen Urpilaisen-Jungnerin unelma- ja rakkaushehkuiselle uskomusaatteelle.

Maailmalla tapahtuu enemmän. Juuri kun Arin kanssa aloimme kaavailla waltarilaista toiviomatkaa Israeliin, siellä ryhdyttiin rymytoimiin suoranaisen matkailuboikotin aikaansaamiseksi. Seuraamme jännittyneinä, kuinka Israelin kantti kestää näin rajua offensiivia.

Mutta toisaalta: kun Kosygin tuli aikanaan vuoden 1968 kuohunnassa sotalaivalla vähän yllättäen ”kalastelemaan” Hiittisten vesille, meinasihan rannikkotykistö silloin upottaa koko vieraan laivan.

Kun Tuulten pieksämä maa loppui, heti alkoi uusintana matkailusarja Virosta. Vähän sattumanvaraista kiertelyä, mutta metsäveljien muistot kyllä koskettivat. Jaan Krossin Pietarin tiellä on kaikessa ovelassa verkkaisuudessaan palkitseva romaani. Eläkkeelle vapautunut rovastimme Sakke Virtanen osoittautui hänkin Krossin ihailijaksi, lukenut enemmän kuin minä. Otetaan kiinni.

Suvi alkaa! Kouluajoista jäänyt se käsitys, että kesäkuun ensimmäisestä päivästä se aukeaa. Lempeä pouta on palannut tanhuville.

Tehtiin ihmeellinen tempaus. Lähes parikymmentä vuotta olemme katselleet vanhaa uskollista Sony-telkkaria, mutta viime aikoina se on ruvennut väsähtämään. Niinpä pyörsin pyhät puheeni, ja hankittiin Uusi-Erkkilästä ajanmukainen hohteleva 40-tuumainen Samsung- taulutelkkari. Poikani porhalsi asennusmieheksi.

Tämmöistä olen aiemmin ajatuksena vierastanut, mutta nyt kimmeltävä taulu valtasi ihailumme täydelleen. Kesäilta sujui kuvajaisia kummastellen. Ohjelmat tuntuvat puolta paremmilta, kun ne näkee näin kirkkaasti. Tuulten pieksämä maa päättyi järkyttävästi, ja sen dramaattista huipennusta ikään kuin korostivat lähelle tulevat henkilöt reaktioineen. Kun joskus olen nähnyt vilauksia tällaisista tauluista, ääriviivat ovat samenneet ja jäljessä toiminnasta, mutta tämähän on ihan priima ja skarppi. Huvittavaa, kaikilla muilla tällainen on tietysti ollut jo vaikka kuinka kauan.

En malttanut nousta, vaan katselin vielä Teemalta jännittävän dokumentin Auschwitzista paenneesta puolalaisesta, hänen synkistä ja satumaisista seikkailuistaan. Taas kuva kertoi puolta enemmän kuin ennen. Vielä jatkoin Norjan miehitysajan dokumentilla sekä meidän talvisotamme hyvän yleisesityksen uusinnalla, käsikirjoittajina mm. Max Jakobson ja Ilmari Hakala, ilmankos selkeää tekstiä.

Ehkä vielä tasaannumme, vaikka tuskin ihan pian: futiksen MM-kisoja varten tähän hankintaan kypsyinkin, ja Marja muistuttaa Victorian häistä… Meneeköhän tää vallan sisällä tuijotteluksi koko suloinen suvi.