Virittäydyttävä Pirkanmaan kansallisten seniorien kirkkopyhään. Näin juhlava tapaus siksi, että Riitta-Liisa Myllymäki (näiden sivujen uuttera hoitaja) oli kutsunut juhlapuhujaksi. Siis tumma puku niskaan ja kirkkoon.
Saimme kuulla Hämeenkyrön uudehkoa ja nuorehkoa pappia Anu Lemistä sekä emeritussuntio Heikki Kujanpään esittelyä kirkon remontista. Siinä muistui mieleemme, että kuuluisa alkuperäinen Kyrön Sarvi on nykyisin kuulemma kätkettynä sakastiin – sinänsä erikoista, kun ajattelemme sarven pakanallista alkuperää. Sijainnista voimme syyttää Matti Klingeä, joka kerran Hämeenkyrössä käydessään kiinnitti huomionsa siihen, että merkittävä sarvi oli noin vaan kirkkoherran viraston tiskillä nähtävillä ja kukaties siepattavissa. Niin kuin sillä olisi suurikin vaihtoarvo. Nyt se sitten on taatusti poissa seurakuntalaisten ja muidenkin silmistä.
Lohikeiton ja kakkukahvien jälkeen oli vuorossa pääjuhla, jonka avasi mainio nuoriso-orkesteri Puhallica Beatles-sävelin ja juonsi väärentämättömällä tyylillään Matti Frantsila. Innostuipa poika esittämään katkelman Töllinmäen tohtorista, sen taannoisen bravuurinsa Eero Koskimiehen lyhyestä pappisurasta. Lämmittävä muisto. Sain hyvän startin juhlapuheeseeni, jossa pohdin seniorien omakohtaisten ja historiallisten muistojen merkitystä, niiden tallentamisen tärkeyttä ja välittämistä jälkipolville. Otin muutaman esimerkin omasta faijastani, lupaa kysymättä, hän kuoli kolme vuotta sitten ja jätti sentään joitain arvokkaita dokumentteja varhaisemmasta elämästään, esimerkiksi käsin kirjoittamiaan ja itse sitomiaan jännittäviä seikkailuromaaneja 20-luvulla. Vaikka faija julkaisi yhden kirjankin, Keksijän lainopin, omia muistelmiaan hän ei koskaan innostunut kirjoittamaan. Ei tullut aikanaan kysytyksi tarpeeksi, vaikka jonkun verran hän juttuja kertoikin. Kehotin senioreita tässä suhteessa ahkerointiin ja anteliaisuuteen omia jälkipolviaan ajatellen.
Myös tähdensin Kyröskosken omaleimaisuutta tehdaspaikkakuntana, siellähän juhla pidettiin seurakuntasalissa, sekä kyläkirjojen uutta suosiota: Jumesniemen kyläkirja malliesimerkkinä. Sitenkin saadaan paljon talteen mikrohistoriaa, mutta Kyröskoski ansaitsee vielä isommankin eepoksen siinä kuin Pispala tai Pentinkulma.
Leena-Maija otti Kyrön Sanomiin puhetekstini, saa nähdä paljonko hän saa siitä ahtaaseen lehteensä mahtumaan. Samoin seniorien tiedottaja sai luvan tekstin julkaisemiseen, joten en nyt pistä sitä vielä tuonne osastoonsa killumaan. [Lisätty 22.9. ks.: Puheita]
Miellyttävä tunne jäi juhlista, osanottajia oli kuulemma ennätysmäärä. Ehdin kotona katsella kiinnostavaa Helkama-dokumenttia, olihan Eeron poika Klaus eli Klutsi meidän luokalla. Ei sitten mennyt mukaan perheen liikeyrityksiin, vaan valitsi humanistina yliopistouran kuten jo koulussa voitiin uumoilla. Kun päälle vielä katsottiin Orson Wellesin Mahtavat Ambersonit, tulikin sukujen liiketoimista (jopa autoteollisuudesta) suorastaan teemallinen kokonaisuus.