Tiistai 28.9.10

Raija Orasen romaani Metsästäjän sydän on yllättävän hyvä kuten Vesa jo Hesarissakin totesi. Varsinkin alku vetää, Mannerheimin avioliitto Pietarissa saa kuvauksen, jollaista en muualla muista lukeneeni. Oikein uskottava fiasko, ymmärrettäviä myös syyt liittoon. Hjalmar Linderistä maalautuu räiskyvin värein muhkea renessanssihahmo, vaikka totta puhuen jatkuvat shamppanjajuhlat ja ylellisyyden kuvaukset ja paisuvan omaisuuden ihaileva hehkutus alkavat loppua kohti puuduttaa, mutta sittenhän onkin jo romahdus lähellä. Puolenvälin jälkeen yleisesti selostava, nopeasti etenevä kerronta menettää vähän lähikosketustaan. Tuttujen vaiheiden ohi kiidetään raisua laukkaa, mutta lukija ei ainakaan pääse väsähtämään, sen verran historia tarjoaa sytyttäviä ja surkeita tapahtumia. Kiintoisat henkilöt vain tuppaavat katoamaan liian etäisiksi tässä käänteiden mylläkässä.

Romaani kiinnosti erityisesti senkin vuoksi, että käytin samaa aikakautta ja osaksi samaa aineistoa omassa isovanhempieni trilogiassa (Senaatin ratsumies, Ratsumiehen rakkaus ja Kuningasajatus Otavalta), mutta siinähän liikutaan etupäässä tavallisen poliisimiehen ja muutaman poliitikon sekä kyröläisen kansan parissa, vaikka Helsingin miljöö on sama, maaseutu kuvattu sanoisinko maan tasalta verrattuna Orasen loisteliaaseen ruukki- ja kartanomaailmaan.

Kun tänään istahdettiin päivälliselle Sea Horseen Jyrki Iivosen kanssa, muistui vallankin hänelle mieleen, kuinka tulinen vallankumouksen papitar Oranen oli 70-luvulla Tampereen yliopistossa. Ja kuinka hurjan harppauksen hän onkaan tehnyt suurporvariston ja valkoisen kenraalin täysin antautuneeksi ihailijaksi. Mutta luistava ja varmaotteinen kirjailija, joka on näköjään tutkinut aiheensa perusteellisesti – mikä taas antaa mahdollisuuden ajoittain värikylläiseen liioitteluun, vai epäilenkö aiheetta?

Jyrki tuli suoraan järjestämästään Puolustusministeriön tiedotustilaisuudesta, missä esiteltiin varusmiestemme tulevaisuuden suuntaukset: yleisöennätys kuulemma, mutta nettikeskustelu tähän saakka kielteistä. Kohta näen uutisista enemmän.

Siinä se tulikin, pääuutisena. Varusmiesten palveluaikaa lyhennetään radikaalisti, mutta kansanarmeija säilyy näiden kaavausten mukaan entistä tehokkaampana. Kuulostaa paradoksilta. . Ydin on tietysti, että raha ei riitä. Komentaja Puheloinen antoi Maanpuolustuskurssin avajaisissa varoituksen, pyöreästi, eikä puheenjohtaja Siilasmaallakaan ollut kovin paljon konkreettista kerrottavaa. Keskustelua toivotaan. Tuossa on työryhmän mietintö, jonka Jyrki antoi. Täytynee tutkia näin vanhana sissiluutnanttina. Rauhanajan tuudittava leppeys voi olla suuri harha, kuten ilmenee Jukka Rislakin hiuksia nostattavasta kirjasta Paha sektori, joka on seuraavana lukulistalla.