Istanbul hehkuu helteessä, Galatan sillan mittari näyttää 40 astetta. Kiipeämme torniin, silmäilemme huimaa kaledoiskooppia tämän ihmeellisen kylän kaikkiin suuntiin, Kultaiselle sarvelle, Bosporiin ja Marmaramerelle. Sitten onkin katsastettava Pera Palac, ikimuistoinen hotelli. Viisi vuotta sitten matkustin kuin nuori Waltari yksinäisen miehen junalla Istanbuliin ja majoituin tähän maineikkaaseen vanhaan hotelliin. Se eli jo vähän repsahtanutta aikaa eikä ollut merkittävän kallis. Yhden yön uinailin kaikessa rauhassa, mutta seuraavana tuli äkkiherätys illalla puoli kahdeltatoista. Poliisi jyskytti oveen ja komensi ulos aulaan puolen tunnin sisään kaikki tavarat mukana. Luulimme kaikki vähintään tulipalon syttyneen. Mutta hotelli tyhjennettiin asiakkaista omistajan maksamattomien verojen vuoksi! Oli vain taivallettava keskellä yötä vesisateessa toiseen hotelliin. Unohtumaton kokemus.
No nyt Pera Palac on taas täydessä loistossaan oltuaan vuosikaudet suljettu ja remontissa. Silmäilimme ihaillen sen hivelevän kauniita alakerran tiloja ja nautimme camparit terassilla, joka on uusi luomus. Nyt tänne kelpaisi tulla, mutta hinnat ovat arvatenkin pompanneet pilviin. Hotellin edustalla on runsas kirjatori, mutta yhtään suomalaista kirjaa ei näkynyt, ei Waltariakaan.
Ostin pari mustavalkoista valokuvaa kehystettynä, toinen Pera Palacia esittävä. Peran pääkadulla vilisi aseistettuja poliisiosastoja, eikä aikaakaan, kun pari mielenosoittajien kulkuetta saapui paikalle äänekkäitä iskulauseita toistaen ja plakaatteja nostellen. Emme päässeet selville mielenosoituksen syystä, olisiko ollut hallituksen kuristavaa talouspolitiikkaa vastaan. Kaikki näytti sujuvan suht rauhallisesti. Nautimme mainion lounaan Galatan sillan kalaravintolassa ja kiersimme vielä tervehtimässä Hagia Sofiaa ja Sinistä moskeijaa, kunnes palasimme Kristiina Katariinalle, missä matkan iltaohjelma käynnistyi. Toiset matkatoverit tulivat kiertoajelulta. Ohjelmasta lisää myöhemmin.