Keskiviikko 7.12.11

Neuvonpito Leenan kanssa WSOY:n kerroksessa; uudet työt alkavat täsmentyä. Ei ollut tuntuvilla mitään väreitä uutisesta, joka illalla säväytti: Harri Haanpää siirtyy Otavan Likelle ja vie joitain omia kirjailijoita mukanaan. Kun Siltalat lähtivät, Harri kärsi kohtuuttomasta työnlisäyksestä. Kustantajien turnajaiset muistuttavat jo Karo Hämäläisen kuvaamaa bisnesmittelyä. Ja kun kirjoitan tätä torstaiaamuna, Esa Mäkisen Hesarissa keksimä jääkiekkovertaus tuntuu sekin osuvalta.

Tapasimme Ullan, Taatan tyttärentyttären, ja Ackensa Elitessä jouluaterian merkeissä. Olivat varanneet kunnioitettavan pinon Ahoa joululahjoiksi, niitä ilomielin signeerailin. Marja sai alustavan synttärilahjan, Johanna Oraksen taulun.

Palatessa ehdin poiketa Kampin palvelukeskukseen, missä julkistettiin klassikon uusi teos: Ilmari Kiannon Avoimet kirjeet. Korpikirjailijan viimeisten vuosien arkea ja juhlaa. Kirjan on sanomalehti Kalevaan lähetetyistä kirjeistä toimittanut Ikin nuorin tytär Raijaliisa Kianto, joka myös esitteli kirjan. Kustantaja on oma firma, Kiannon Turjanlinna Oy. Näin klassikko hiipuu keskeisemmiltä markkinoilta ja painuu mariginaaliin. Mutta kirja on aika kiinnostava, päiväkirjaa tavallaan, kaikenkirjavaa kommentointia ajan tapauksista. Jos Kiannolla olisikin ollut tietokone, hänestä olisi tullut kiivas bloggari! Räväkät tunnustukset killuisivat lööpeissä tämän tästä. Nyt hän valittaa noin 90 ikäisenä sihteerin ja kirjoituskoneen puutetta. Mutta kanava oli, ja siihen tuli tekstiä solkenaan vuosina 1946-1965. Linnan juhlista 50-luvulla Kiannolla on värikästä kerrottavaa ja paljosta muusta. Saakohan kirjaa muualta kuin Kampin keskuksesta?

Tilaisuudessa laulettiin innokkaasti Ikin runoihin sävellettyjä lauluja, Raita Karpo ja Hannu Sinnemäki esilaulajina. Ilkka Pulli kertoi lukijan vaikutelmia kirjasta ja näytti kalvoja Ikin elämästä. Minutkin haastettiin puhumaan, ja kerroin Mikko Niskasen tv-elokuvasta Omat koirat purivat, jonka käsikirjoittaja olin. Mukava lämmin tilaisuus, on Ikillä vielä ystäviä. Suuri elämäkerta puuttuu edelleen, aineistoa on ehkä yli kaikkien äyräiden.