Torstai 12.1.12

Lumisade ja satumaailma jatkuu. Olemme edelleen selvinneet jonkun minuutin sähkökatkoilla. Ansiona on yhtiömme Leppäkoski, jossa on valmistauduttu sään vaihteluihin paremmin kuin suurissa yhtiöissä. Aamulehti asiaa äskettäin selvitti. Kannattaa olla Leppäkoskella. Toista kuin vanha Hieru, jonka etukirjaimessa Sillanpää ilmoitti aina sekoavansa. Hänen vaikeuksiensa syynä olivat yleensä kyllä maksamattomat sähkölaskut.

Vaalikeskustelusta Järvenpään lukiossa olisi voinut tulla jotain uutta. Olen käynyt mainiossa koulussa puhumassa valppaalle ja fiksulle yleisölle. Vanhat juontajat kiersivät ikävä kyllä kaluttuja ratoja. Olisi voinut antaa koko juontajavastuun nuorille. Nuoretkin kyllä äänestivät kärkeen ennakkosuosikkejaan ja lähinnä ikäisiään riippumatta mitä paneelissa puhuttiin. Helppotajuisin puhe meni näemmä parhaiten perille.

Kiintoisaa nähdä realisoituuko Haaviston nouseva kannatus vaalissa. Vihreiden kohdalla on yleensä käynyt toisin. Soinin suivaantumisen ymmärsi, kun häntä ahdistettiin kollegoiden törttöilystä. Kuuluuko presidentin toimialaan? Voiko presidentti sanoutua irti osasta kansaa, kaikista väärinpuhujista? Kekkonen tätä harrasti ulkopoliittisin perustein. Jäljet pelottavat.