Panu Rajala

Toipumista matkasta ja vaalista. Uuden aikakauden orastavia tunnelmia.

Suomalaiselle Klubille päättämään kirjoituskilpailun palkinnoista. Vaikka presidentiksi valittiin pitkästä aikaa klubin jäsen, voitonriemu paikalla hyvin hillittyä. Nuorten kirjoitukset erinomaisia, oikeastaan hämmentävää kuinka kypsästi ja tyylikkäästi kärkipää maan lukioissa osaa ilmaista itseään. Saatiin parhaimmisto sopuisasti oikeaan järjestykseen. Tulokset julkistetaan Kalevalanpäivänä, näistä silloin lähemmin.

Kirjaillassa samassa paikassa esitelmöin vielä kerran nuorsuomalaisesta Juhani Ahosta. Aluksi kuultiin intialaista meditaatiomusiikkia. Kuvatikku ei ihan päässyt rytmiin mukaan, mutta muuten meni vanhasta muistista ja kirjoja ostettiin koko laatikollinen. Aktiivisia lukijoita ovat klubin jäsenet, joita avec paikalla täysi sali.

Veikko Sonninen tarjosi iltapalan, bliniä ja nieriää. Vilkkaaseen jälkipuintiin osallistui myös Yrjö Larmola, jolle vein aikoinaan Ylioppilaslehteen juttujani nuorena skribenttinä. Aloitin Jorma Cantellin aikana 1966, joten kohta voisin viettää 50-vuotisarvostelijajuhlaa, hehheh. Kaikenlaista muisteltiin, Yrjö varsinkin sattumuksia kunnallispoliittisen uransa vaiheilta. Guggenheim ei meiltä saanut kovaa kannatusta.

Mikä hohtavan valkea pakkasaamu, kun äänestämisen jälkeen jaloittelimme Eiran rannassa. Juhlapäivä kaikessa sydäntalvisessa komeudessaan.

Lähdettiin junalla Turkuun ristiäisiin. Älkää herran tähden matkustako junalla ainakaan talvella, ellei ole ihan pakko. Menomatkalla kolkutettiin vanhalla varalle vaihdetulla pikajunalla, joka oli lämmitetty saunaksi. Myöhässä vain 45 minuuttia. Paluumatkalla veturi hajosi kohta Kupittaan jälkeen, odoteltiin seuraavaa junaa toista tuntia ja harpattiin kiskoilta siihen. Myöhästymistä kertyi tunti ja vartti.

Pääasiat saatiin kuitenkin hoidetuksi. Kastetilaisuus Tuomiokirkossa herkkä ja liikuttava, Sallan ja Herkon toinen lapsi otettiin kristikunnan piiriin. Meidän Aino oli Saima Ulla Albertan sylikummi, Heidi luki tekstiä. Saiman nimellä komeat perinteet sekä Snellmanin lehdestä että Nyströmin suvusta: yksi esiäideistä Suomen ensimmäinen Saima. Marja jäi sinne kahvittelemaan ja lapsia hoitelemaan, kun minä porhalsin pikaisesti takaisin junalle edellä kerrotuin seuraamuksin.

Mutta ehdinpä viimein poiketa asemalta Finlandia-taloon kuulostelemaan ja katselemaan uuden presidentin juhlintaa. Junaan sain prosentteja tekstiviesteinä, selvä peli alusta saakka. Niinistön ylivoima oli koko ajan odotettua luokkaa, eikä monien toivomia yllätyksiä tapahtunut, ellei yllätys ollut suuri se, ettei yllätystä tullut. Tyyni tyydytys valtasi mieleni. Sauli Niinistö on paras, varmin, lujin ja harkitsevin presidentti mitä ajatella saattaa.

Sitten on kommentaattorien vuoro pulista mitä mielessään kehittelevät, mutta pääasiaa eivät voi muuksi muuttaa. Kansa valitsi viisaasti. Uusi kiinnostava aika koittaa tasavallassa.

Viimein odotettu Sylvin ja Anitan ensi-ilta.

En nyt ryhdy arvioimaan esitystä (joka oli hieno), mutta katsojien kommentit tietysti kiinnostivat. Ehkä merkittävin oli Tellervo Koiviston kiitos, jonka Asko Sarkola välitti: näytelmä on totuudellinen, ja presidentin rouva (joka yhtä ja toista tietää) piti siitä. Myös toinen sisäpiirien konkari Paavo Väyrynen myönsi, että näytelmä on hyvä. Siinäpä parhaat asiantuntijat

Kiihtyvää ennakkohuomiota Sylviä ja Anitaa kohtaan. Vieläkin nämä mainiot naiset Eeva-Liisa ja Heidi jaksavat niin aamun tv:ssä kuin illalla uutisissa, lisäksi Eevassa upea juttu Eeviksestä. Näyttelijöiden juhlaa, niin toivomme. Ensi-iltaan tulossa kiintoisaa katsojajoukkoa.

Purevassa viimassa lampsin arkistoon, mutta illalla jo tarkkailtiin toivon mukaan liki viimeisiä väittelyitä. Niinistö alkaa vasta vertyä ja päästä parhaaseen vetoonsa. Suoritus sinänsä lapsekkaasta korttipelistä osoitti huomattavaa verbaalista starttivalmiutta. Myös Haavisto pärjää tasaisesti. Yhdyn Alexis Kourosin näkemykseen: kaksi herrasmiestä, joilla tasapainoinen maailmankäsitys. Ei meidän tässä hullusti käy.