Vilkkaasti liikennöity. Ajoin Helsinkiin ja tapasin Niemenmäessä rouva Hilkka Toivosen, Veikko Huovisen vanhemman sisaren. Terävä, asioista tietoinen daami. Haastattelin vajaan tunnin. Viimeisiä piirtoja kirjaan.

Painelin Kosmokseen, ja Vanhan kirkon puistossa tuli vastaan Aarne Laurila museokierroksellaan. No kimppuun heti parilla Huovista koskevalla kysymyksellä. Lisää muuan pikapiirto kirjaan.

Kosmoksen loosissa nautimme paistetut silakat Arto Seppälän kanssa ja puhuimme pitkäänkin Huovisesta, josta Arto teki sen ensimmäisen puolimatkan elämäkerran jo 1975. Taas muutamia tarkentavia piirtoja, jotka siirsin vielä tiedostoihin kotona ja sinkautin viimein koko letkan Vuokolle WSOY:n uumeniin. Hitto kun helpotti. Nyt en ajattele koko kirjaa ainakaan viikkoon.

Puhuimme Arton kanssa kaikkea muutakin ja sovimme Töllinmäen kesäpäivän ohjelmasta 8.7. joka käsittelee, kas kummaa, Veikko Huovista. Arto lupasi tulla puhumaan.

Ravistauduin tästä aiheesta irti illalla Kaupunginteatterissa, missä meni vielä viimeisiä kevään kertoja Sylvi ja Anita. Näin sen viimeksi ensi-illassa helmikuun alussa. Puhuin ensin aiheesta Matka-Sunin teatterimatkalaisille, joukossa monia tuttuja kyröläisiä ja ikaalislaisia. Vaikuttivat tyytyväisiltä näkemäänsä. Esitys oli hyvin pysynyt kuosissaan. Heidi oli tainnut lisätäkin Anitan temperamenttia. Lähetin näyttelijöille pullot viiniä, jotta voivat huuhdella talven repliikit kurkuistaan. Aloitimme tätä tointa naisten kanssa heti esityksen jälkeen Juttutuvassa, missä oli vilkasta ja pöytään tulijoita tyrkyllä. Torjuimme urhoollisesti. Heidillä on muuttoputki, ja Eeva-Liisakin vapautuu ja ihmettelee vain, että kuinka tästä tämmöinen menestys tuli. Syksyllä esitykset jatkuvat, nekin myyty jo pitkälle.