Panu Rajala

Myllykolun Eemeliä harjoitellaan Myllykolussa, mikäs sen hauskempaa. Iltakävelin katselemaan. Vilma Tala ohjaa riuskoin ottein, näyttelijäin joukossa vanhoja tuttuja ja uusia kasvoja. Onpa Suti Aittoniemikin vielä vääntäytynyt Ollilan isännän muhkeaan rooliin!

Itse teatteri katsomoineen on vielä rakennusvaiheessa, toivottavasti se valmistuu ensi-iltaan kesäkuun loppuun. Jotenkin hellyttävää, 40 vuotta vanha näytelmäni kokee taas uudestisyntymän.

Luokkatoverini Harry Haba Hal

Selannut lehtiä ja vähän kirjojakin.

Matti Mäkelä kirjoitti hyvin myönteisesti Huovisen jutuista, jotka on koottu Luonnonkiertoon, ja aivan aiheesta. Kyllä niistä aidon Huovisen löytää. Jotkut jutut oudostuttavat: mitähän tälläkin on meinattu. Mutta kiintoisia rosoja Huovisen kuvaan löydöt tuovat. Sitten on nuoruudennovelleja ja penkkiurheilijan purkauksia, selkeästi sijoitettu omiin osastoihinsa. Kova kirjailija osaa yllättää kuolemansa jälkeenkin.

Anja Snellmanin Ivana B tuli luetuksi, otin siitä katkelmia esiin Brysselin Eurooppa-koulussa, kun esittelin uusinta kirjallisuutta. Satiiria sekin kirjailijana olemisesta kiihtyvän julkisuusmyllyn aikana, Anjan tapaan terävää ja trenditietoista.

Jaan Krossia luen hitaasti, miettien ja nauttien: Kuningasajatus on vasta puolivälissä, Vilms vasta matkalla Helsinkiin. Miltei maneerina tuo epävarma historian palasten sijoittelu yhteyksiinsä, nuoren tutkijan oma tilanne vähintään yhtä tukala kuin kohteensa. Sama ilmapiiri kuin Sofi Oksasen Puhdistuksessa, tiheänä ja ilmavana, älyllisesti rakentuvana. Puuttuuko Krossilta se tunteen viilto, joka on nostanut Oksasen heti suurmenestyksen?

Laittelen viimeisiä vetoja samalla omaan Huovis-kirjaani, tilkkeitä rivien väleihin. Oikeastaan nautittava työvaihe. Mikä nyt jää pois, se jää. Aamulehdessä oli jo myönteisiä mainintoja syksyn kirjasadosta.

Kävimme Kierikkalan laella Vilja Pylsyn kutsusta ideoimassa tulevaa Sillanpään 125-vuotismerkkivuotta 2013. On helppoa heitellä kaikenlaista, eri asia miten niitä sitten toteutetaan. Sillanpää ei nyt ole mitenkään huomion keskiössä, joten raikkaat ja tuoreuttavat ajatukset ovat tervetulleita. Naisteema näyttää nousevan, Sillanpää oli Ahon työn jatkaja myös naisten mielenliikkeiden herkkänä kuvaajana. Aina klassikko kannattaa nostaa unohduksesta, kun tilaisuus tarjoutuu. Ylen kirjallisuusohjelmat eivät ole miesmuistiin maininneet Sillanpäätä. Kuinka otollinen kohde hän olisi valoisan suvi-illan lukupiiriin. Hyvä kun pysyy varastossa.

Snellmanin päivänä Svenska Teaterniin, sopii jo hyvin.

Varmaan tämä kehuttu Kristina fr

Eilen yksi oppilaista ilmoittautui Merja Rehnin tyttäreksi

Lennähdin aamulla Brysseliin, ja siellä lentokentän loputtomia käytäviä painellessani ja satojen metrien taksijonossa seistessäni ajattelin, että en kyllä suinsurminkaan tekisi tätä joka viikko. Mutta monet ihan vapaaehtoisesti pyrkivät näihin matkahommiin jopa viideksi vuodeksi!

Pääsin taksiin ja kevyesti Eurooppa-koulun portille, missä äidinkielen opettaja Jouko Isometsä oli vastassa ja sukelsimme suuren koulun sokkeloihin. Pidin kolme oppituntia Ahosta, tulenkantajista, dekkareista, Waltarista ja uudemmasta kirjallisuudesta. Paasilinnasta ja Huovisestakin puhuttiin. Sat sapienti. Virkkuina kuuntelivat lukiolaiset ja yläasteen kootut oppilaat auditoriossa. Hajanaiselta ja sirpaleiselta vaikutti tämä laitos, mutta kuri oli hyvä ja systeemiä pyöritettiin ilmeisen tehokkaasti noin kymmenellä kielellä.

Bussilla ja metrolla löysin hotelli Standtonin helposti Central Stationin vierestä ja kuljeskelin vähän kaupungilla. Ihailin lennokkaita veistoksia ja Grand Placen huikaisevaa komeutta. Illalla Jouko nouti minut hyvään kalaravintolaan mainiolle illalliselle, mihin osallistui kolme naisopettajaa, fiksuja tietysti. Taitavat viihtyä siellä Rysälässä ja tehdä merkittävää opetustyötä, jota pieneltä osaltani yritin virkistää. Yksi oppituntiani seurannut sanoi, että puhettani olisi kuunnellut vaikka kuinka kauan. Kohteliaisuus?

Raatihuoneen torilla terassilla, kävelyllä Toompealla. Ihmeen kaunista.

Laivassa keinahdettiin takaisin, Anja ja Jussi Salokannel henkevänä seurana. Luin Jussin valtionpalkinnon kunniaksi hänen kääntämäänsä Jaan Krossin Kuningasajatusta. Kiehtova romaani. Samalla valmistauduttava Huovis-keskusteluun Kallion kirjastossa. Ehdin käydä heittämässä laukun kotiin.

Juttelimme niitä näitä Touko Siltalan kanssa, lähtökohtana Huovisen juttujen uusi valikoima, ennen julkaistuja ja osa kokonaan uusia löytöjä, nimi Luonnonkierto. Iskevä kansi. kannattaa tutustua vähemmän tunnettuun Huoviseen. Jatkoja istuttiin kirjaston alakerrassa, missä huomattava dekkarikokoelma. Taas muutama piirto herahti viimeisteltävään kirjaani.

Maimu Bergin eläkkeellelähtöjuhla Tallinnan kirjailijatalossa, mustakattoisessa salissa. Miksi olen paikalla? No siksi että kutsuttiin, ja toiseksi siksi että olemme syntyneet samana päivänä samana vuonna Maimun kanssa. Tunnemme sielujen sympatiaa. Sitä paitsi hän hoiti monet tilaisuudet, joissa kävin vuosien varrella puhumassa Suomen instituutissa.

Onpa Tallinna taas nopeasti muuttunut! Ihmeellisiä pilvenpiirtäjiä ja lasitaloja nousee kuin sieniä sateella. Samaten kivoja pittoreskeja krouveja ja kuppiloita. Turisteja tavattomasti. Eloisa kylä, ei tuntisi samaksi, jossa vierailin ensimmäisen kerran 1968. Paitsi vanha kaupunki säilyy, onneksi.

Maimulle pidettiin puheita, Tuula-Liina Varis ja Juhani Salokannel suomalaisten puolesta (V.Merta ja Kiveä käsiteltiin kovasti), sitten oli henkilökohtaisempia virolaisten esityksiä. Piret Saluri sanoi heti tullessa, että tämä on symposiumi, täytyy juoda paljon viiniä. No teimme kai parhaamme. Kunto säilyi silti. Jouko Vanhasta oli hauska tavata pitkästä aikaa, poika on muuttanut Tallinnaan. Ja olihan muita, ex-exellensin ja rouva Kalelan pöydässä sain kunnian istua. Muistettiin Waltari-seminaaria, joka oli edellinen tilaisuus tässä salissa.

Ulkona lempeä kevätilta. Hotelli My City nurkan takana Vana Postilla. Lupasin Maimulle vielä illallisen, kun lahjaideani meni sattuneesta syystä pommiin. Hän on kaunis ja terävä kirjailija, kulttuuridaami. Palaamme.

Herään kuin sadussa kartanon laveassa makuuhuoneessa ja katsahdan tilavalta parvekkeelta Kajaanijokea. Suomi on sentään voittanut Slovakian ja Hollande on valittu Ranskan presidentiksi. Ennustin väärin, varmaan tämä oli silti parempi ratkaisu, aina muutos virkistää. Samoin käy Kreikassa.

Hankkiuduin yhdeksältä Ylen Kainuun studioon ja paukuttelin ajatuksia huumorista, satiirista ja Huovisesta suoraan lähetykseen. Sitten ajoin Sotkamoon tapaamaan paremmassa rauhassa Uti Korhosta ja vaimoaan Leaa. Haasteltiin Utin ja Veikon kalareissuista, metsästyksestä, matkoista Ruotsiin ja Leningradiin ja kahden miehen lujasta ystävyyssuhteesta; kansakouluajoista saakka pitivät yhtä. Vaimo Lea on ollut Hämeenkyrön yhteiskoulussa liikunnanopettajana 50-luvun alussa. Kuka muistaa?

Taas maantielle, kohti Iisalmen, jossa pidin iltapäivällä esityksen Juhani Ahosta hänen nimikkokoulunsa lukiolaisille. Hiiskumatta kuuntelivat nämä fiksut oppilaat.

Ja sitten vaan pudottelin Citikalla viitisen tuntia kotio Villa Viehätykseen, missä kerkisin vielä järvelle ja katsomaan katiskat. Ensimmäiset hauet ilmaantuivat viime viikolla, nyt tyhjempää. Marja oli edustanut meitä Helmin päivillä tuolla vastarannalla. Tulihan ajetuksi toistatuhatta kilometriä, mennessä yövyin sunnuntaita vasten Karstulassa Pirjon luona ja muistelimme vielä kerran Jaskaa ja sen sellaista.

Eikä reissut tähän lopu, huomenna jatkan Tallinnaan. Herätys kello viis.