Lauantai 30.6.12

Terveiset Sastamalasta. Päivät takana, kerrassaan onnistuneet.

Alku aurinkoinen kuten aina. Raha toimi teemana yllättävänkin hyvin. Puheet, tapahtumat, keskustelut kietoutuivat tiiviisti teeman ympärille, samoin tietysti kirjapöydät, huutokauppa, näyttelyt, jopa Heikki Kiljanderin jokavuotisesti uusiutuva Ex Libris näyttely.

Avajaiset eivät tosin vieläkään pysyneet aikataulussa, mutta erilaisten palkinnonjakajien puhehalut ovat toisaalta ymmärrettäviä. Heikki Ylikangasta juhlittiin elämäntyöstä Warelius-palkinnon saajana. Pääjohtaja Erkki Liikanen oli poiminut vähän tunnettuja kohtia Adam Smithin, Anders Chydeniuksen ja J. V. Snellmanin teoksista. Talousoppineet osoittautuivat sosiaalisesti ajatteleviksi, ajankohtaisiksi filosofeiksi. Timo Harakka kietaisi vauhdikkaasti avajaiset loppuun.

Suomen Pankki tarjosi nähtäväksi Peter von Baghin tekemän dokumentin 200-vuotisjuhlansa kunniaksi: raha, taide, talous ja kauppa nivoutuivat Petterin tutulla tyylillä yhteen iskevien elokuvakatkelmien siivittäminä. Hyvä idea oli J-P Pietiäiseltä haastatella Tuija Braxia mielilukemisista; tuli esiin monia kirjoja, joihin heti virisi kiinnostus. Vallankin Henrik Meinanderin kirja vuodesta 1944 pitäisi viimeinkin lukea.

Murean lihamurkinan jälkeen saatoimme keskittyä pääseminaariin, Raha ja sana. Juonsin Leinon, Jotunin ja Huovisen sitaatein ja päästin kirjailijat valloilleen. Karo Hämäläinen heitteli eloisasti mietteitä rahamarkkinoiden raadollisista ja antoisista puolista trilleristin kannalta, Taina Haahti taas pohdiskeli rahan vaihtuvia arvoja, kaikkinaista suhteellisuutta. Kumpikin kertoi myös tuoreiden kirjojensa taustoista, romaaneista Erottaja ja Kaikki mitä tiedän huomisesta. Tuli selvästi esiin, että kirjailijoiden suhde rahaan ja vaurauteen on muuttunut: entiset nousukkaiden satiirikot ovat saaneet seuraajikseen monipuolisempia, räväköitä kertojia ja voisiko sanoa positiivisempia pohdiskelijoita.

Odotetuin ja vetävin juttu taisi sittenkin olla Anna Baijarsin tunnustuksellinen, kirpeä ja suorasukainen puhe rahan ja sanan suhteista entisen kustannusjohtajan ja toimitusjohtajan näkökulmasta. Osansa saivat niin kustannusmaailman muutokset, omistajien ja kirjan ystävien vastakkaiset intressit kuin myös ristiriitaisesti reagoivat kirjailijat, jotka haluavat menestystä ja hyvää markkinointia, mutta vihaavat a priori puhetta kirjallisuuden kaupallistumisesta. Huomasimme että Annaa ja vähän muitakin selostettiin mutkat suoriksi Hesarissa, mutta ilahduttava juttu kumminkin ja hyvä kuva, kiitos siitä.

Loppu perjantain osalta meni Eino Leinon merkeissä Heikki Sarmannon ja Juki Välipakan uudistetuin soundein. Esitys jatkui ehtoohuveissa.

Sitten täytyikin pitää kiirettä, sillä oli ehdittävä Marjan kanssa Sirpa Eskelä-Haapasen tohtoriskaronkkaan Hämeenkyrön vanhaan pappilaan ja sieltä minun vielä karattava Myllykoluun, missä Eemelin ensi-ilta oli lopuillaan. Runsas yleisö, hiukan vielä vaimea tunnelma. Ruusuni sain ja kiitin ohjaajaa, näyttelijöitä ja tekijöitä antaumuksellisesta ponnistuksesta. Jos puutteita näkyy, ne johtuvat vanhasta tekstistäni ja kenties kertojan runsaasta käytöstä. On myös liikuttavia kohtauksia, kuten olen kai jo todennutkin. Uusittu katsomo edesauttaa elämystä.

Malttamattomana noudin vielä Marjan pois karonkasta, ja kiidimme suviyössä takaisin Ellivuoreen, missä Kirjatoukkain ehtoohuvit jatkuivat. Olihan siellä vanhoja kavereita: Vesa, Pekat Tarkka ja Pesonen, Touko Siltala ja monet muut seurueineen. Tietokilpailu oli just pidetty, ja hurraten huuteli pöytämme, että olisivat voittaneet jos olisin ollut paikalla. Niinpä tietysti. Ja sitten vähän hillutttiin ja paljon tanssittiin (kustantajat Anna ja Jane vauhdissa, Vesakin tanssi!) kohden seuraavaa vuorokautta. Olihan totisesti päivä.


Kun tää oli vasta ensimmäinen päivä, täytyy lyhentää litaniaa ettei tule ihan liikanainen. Tänään toinen päivä alkoi uutisella: presidentti on tulossa. Olihan yllätys. Miksei kukaan kertonut ennalta. Sain selityksen myöhemmin.

Sauli Niinistö seurasi aamun seminaarin, jossa Pekat puhuivat komeasti ja urheasti klassikoiden suhteesta rahaan: Pesonen Balzacista, Dickensistä, Dostojevskista ja Tarkka Lehtosesta, Joenpellosta ja Haavikosta. Jämeriä juttuja, kelpasi presidentin kuunnella. Sari Kivistö viimeisteli viisaudet satiirisilla huomioilla osin samoista kuin minäkin eilen, mutta syvemmin: Leinosta ja Jotunista, myös Onervasta ja muista nousukkaiden kuvaajista.

Sain tilaisuuden kiittää Jenni Haukiota hänen hyvästä puheestaan taannoin Tuusulassa Aholan pihamaalla. Hienoa että meillä on nyt kirjallisesti harrastunut presidenttipari. Heitä tuntuivat nämä päivät aidosti kiinnostavan. Edellinen presidentti täällä oli Martti Ahtisaari parikymmentä vuotta sitten.

Mutta olihan aika sopimatonta, että kaupungin johto valtasi presidenttiparin täysin omaan hoitoonsa sivuuttaen päivien toimivan johdon. Johanna toiminnanjohtajana sai vain äkkikäskyn adjutantilta näyttää paikat ja reitit, mutta lounaalle ei häntä kutsuttu. Näin kohdellaan ansioitunutta työvoimaa Sastamalassa, mutta emme anna sen mieltämme pahoittaa.

Pari vilkasta keskustelua kuultiin vielä iltapäivällä kirjallisista liikemiehistä sekä flopeista ja bestsellereistä. Varsinkin jälkimmäinen toimi hyvin ja jaksoi kerätä vielä suuren yleisön ja nousukohtia päivien päätteeksi. Raija Oranen, Virpi Hämeen-Anttila, Mikko Aarne ja Jussi Lähde heittelivät kyllin provosoivia väitteitä suhteestaan yleisöön, menestykseen ja kustantajiin, jotta keskustelu pysyi vireänä. Jarmo Papinniemi heitteli heille sopivia virikkeitä.

Olihan sentään helpotus suunnata auton nokka kotia kohti. Kyyditsin ensin Kirstiä sateessa Mouhijärvelle ja seuloimme päivien saldon. Positiivisen puolelle meni kirkkaasti. Kirsti kokeneena konkarina antoi ohjelmalle vahvan tunnustuksen, niin moni muukin. Miten sitten sujui kirjamyynti? Ainakin minulle kertyi kaksi painavaa kassia, toivotaan että antikvaaritkin ovat kohtuullisesti hyvillään.

Mikä putous sitten kotituolilla: muuan juoksija kiersi stadikalla yksinäisenä kymppitonnin viimeistä kierrosta päälle 31 minuutin aikaan! Ville Ritolakin pystyi parempaan. Tätä ei voi käsittää. Mitä murisikaan Veikko Huovinen päiväkirjassaan: jollei Suomi pärjää juoksulajeissa, koko kansallinen menestyksemme ja itsetuntomme on vaarassa. Hohhoh. Paras pysyä vain vanhoissa kirjoissa.

Perjantaiaamuna 29.6.12

Pieni päivitys ennen lähtöä Sastamalaan. Olihan nautittava peli vaihteeksi eilen, ja Italia ansaitsi voittonsa. Pelaamalla saatu voitto tuntuu aina toiselta kuin rankkareilla hermoiltu. Manniokin vaikuttaa kylmähermoiselta kaverilta, mutta Pitkämäen housuissa alkaisin jo lopetella näitä turhauttavia yrityksiä. Eikö Zelesnyn pitänyt häntäkin valmentaa? Tässäkö tulos, tekniikka sekaisin. Keihäsprofeetan oma maanmies karkasi kärkeen.

Koko sivun jutut Aamulehdessä sekä Eemelistä että vanhoista kirjoista. Hyviä juttuja, emme voi olla tyytymättömiä, päinvastoin vähempikin riittäisi. Näitä nyt siis selvittämään, ensi-ilta häämöttää illalla. Vanhojen kirjojen kimppuun ensin, avajaisiin Erkki Liikasta ja seminaariin kirjailijoita Karoa, Tainaa sekä ex-kustantajaa Anna Baijarsia kuulemaan tästä starttaamme tunnin päästä. Sää säteilee kuten aina näiden kirjallisuuspäivien aikaan.

Torstaiaamuna 28.6.12

Olemme Pitkon kanssa yhtä mieltä siitä, että on sulaa mielettömyyttä katsella yömyöhällä neljä tuntia maalitonta jalkapalloa. Meillä surtiin lisäksi Portugalin putoamista. Ronaldo ei päässyt edes laukaisemaan rankkaria. Kaikki menee liiaksi käsikirjoituksen mukaan. Seuraavaksi Saksa pääsee loppuotteluun. Vielä on kestettävä kaksi peliä.

Sain kentällä jo kolme sisään nyt aamulla. Toiset ovat kaukana karkuteillä. Sitten hyppäsin portilta Arin ja Kirstin autoon ja huristimme Myllykoluun. Mahtava meininki siellä! Talkoot kuumimmillaan, istutuksia ja viimeistelyä syntyy. Veimme Arin kanssa laatikollisen Sillanpään teosten ensipainoksia vitriiniin, etupäässä Arin keräämiä, minä vain hiukan täydensin. Nyt on komea rivi kultaista Nobel-proosaa Järvelinin tekemässä vitriinissä! Kelpaa sitä ihailla.

Sanoinkin toimittajalle, että siinä on tämän museoalueen ydin, sen sydän. Ilman näitä teoksia ei olisi täällä mitään muutakaan, ehkä lahonnut pirtti ja pitkää heinää.

Keskitymme superviikonloppuun: huomenna alkavat Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa, samana iltana kuin kaupungin vastaanotto ja ehtoohuvit on Myllykolun Eemelin ensi-ilta ja Sirpan tohtoriskaronkka. On ilmeisesti jakauduttava kolmeksi persoonaksi Lauantaina päivät jatkuvat ja sunnuntaina on Myllykolun 40-vuotisjuhlanäytäntö. Lisäksi jalkapallon ja yleisurheilun EM-kisat huipentuvat. Yritämme selvittää kaiken hengissä ja huippukunnossa.

Pistän pääsivulle viimevuotisen kuvan Sastamalasta, hetkeä ennen kuin Juhani Aho -paneeli piti yleisöryntäyksen vuoksi siirtää auditoriosta juhlasaliin. Siinä keskitymme Tuula Uusi-Hallilan, Simo Juvan ja Eppu Nuotion kanssa. Uskottavasti huomenna alkaa paikalla vastaavanlainen yleisömenestys. Vähän rahaa mukaan, sillä sehän on teemana. Tapaamisiin Sylvään koululla!

Tiistai 26.6.12

Hyvin toteutunut rengasjunamatka VR:n 150-vuotisen jyskeen kunniaksi.

Aamulla Helsinkiin ja Ekbergille pieneen näytelmäpalaveriin, sitten flaneerausta kaupungilla, istuskelua Teatteriravintolan terassilla auringossa ja paluumatkalle paikallisjunassa: ensin Riihimäelle, vaihto Turenkiin ja siellä vanhan asemarakennuksen ohi Pyhämäen kesäteatteriin.

Esitettiin Juhani Ahon Rautatie, tosin krouvisti hämäläistettynä sovituksena, josta Ahon hienovireinen henki kaikkosi tai ainakin kovasti muuntui. Juoni sentään säilyi. Sovittaja Ari Kiipula oli pannut suruttomasti omiaan klassikon tiliin. Olen alkutekstin suuremman kunnioituksen kannalla. Oili Ruukin ohjaus on helppotajuisesti alleviivaavaa. Elisa Göös (joka lähetti ystävällisesti kutsun) esitti muhkeaa ruustinnaa. Valopilkkuja: musiikki, pappilan muutos näppärästi junaksi, Martti Jantusen pehtoori ja parrakas pullon tarjooja.

Paikallisjunalla edelleen Tampereelle, missä auto odotti. VR palvelee näinkin hyvin, aikataulut täsmäsivät.

Maanantaiaamuna 25.6.12

Rankkarien laukaisu on hermolaji jos mikään. Pulssi kiihtyi kun katseltiin yöllä Italian voittoa Englannista. Mestaritkin voivat epäonnistua, ampua ohi tai ylärimaan tai maalivahdille. Tämä on erittäin lohdullista, sillä omassa rankkarikisassamme Kyröskosken kentällä pidän perää ja tänään juhannuksen jälkeisessä kunnossa vedin kirkkaan nollan, kaksi tolppaan, yhden ohi ja kaksi molarille eli Askolle. Katkeraa. Artsi veti kaikki viisi sisään, mutta Pitko johtaa edelleen pisteissä.

Hetken masennuksesta voi toipua vain terästymällä uusiin tehtäviin. Sitä paitsi itsensä nöyryyttäminen on terveellistä, karisevat liiat luulot. Jos niitä nyt on ollutkaan. Hapuilen tässä mihin oikein ryhtyisin. Kun yksi työ eli Huovinen purjehtii jo omia teitään, uhkaa tyhjyys. Onneksi on tossa yksi keskeneräinen näytelmä ja pari suunnitelmaa sekä seuraava kirja kimmeltää mielessä, lauseita tulee jo mieleen. Tyhjyys ei kestä kovin kauan.

Juhannuksena 2012

Sehän oli loistava idea ja toimi kuin… nimittäin se urkuharmonin roudaus kokkopaikalle.

Maila sillä soitteli monet luritukset, me laulettiin ja Sina esitti antaumuksella Hellaakoskea. Harvalla kokkopaikalla on näin korkeahenkistä ohjelmaa, sano. Ja tietysti uljas kokko itse päällimmäisenä, taas se roihahti ilman apuneuvoja yhdellä iloisella tikulla. Ja näkyi kauas ja paloi aikansa. Makkaraa paistettiin. Tohtorismiekalla pidin järjestystä yllä.

Kuten Tauno totesi, Hämeenkyrössä alkaa olla tairetta niin paljo että on vaikee sitä enää sulatella. Aattona avattiin Tarja Auttilan taidenäyttely taas Maisemakahvilan kulttuuriladossa, siellä silmäilimme pariinkin kertaan uudentyylistä tuotantoaan. Lämmitin samalla saunaa parhaaseen kuntoon, ja siitä nautimme ruokailun päälle vieraiden kanssa. Ja sitten sinne kokolle.

Jollakin lailla kaikki sujui levollisesti ja maukkaasti ilman turhaa paniikkia. Hauskat vieraat luovat juhlat kuten hyvin tiedetään. Marja onnistui nieriän laitossa ja muissa tarjoiluissa erinomaisesti, mistä häntä kiittelimme. Iloitsimme parvekkeella ihanteellisesta juhannussäästä. Ja sahti oli tukevaa ja iski päähän kuin metrin halko, kuten Tulonen tuodessaan lupasi. Yhdet saappaat nähtiin suviyössä sojottavan kohden taivasta, mutta siitäkin selvittiin hyvien auttajien voimin. Muilta välikohtauksilta vältyttiin.

Joten kädet ristiin kiitokseksi. Topelius oli aivan oikeassa: oi Herra intoa anna ain’ maatamme rakastamaan! Tänä juhannuksena se olikin hyvin helppoa.

Liitänpä pääsivulle Marjan ottaman tuoreen kuvan ihmisistämme suviyössä.

Juhannusaattona 2012

Säteilevä aamu, mitä se lupaakaan. Ja se eilinen peli, Ronaldon häikäisevä taituruus! Taunon kanssa yhtä jalkaa postilaatikolla, kohta meillä on urkuharmonin siirtotalkoot. Tehdään korkeataiteellinen juhannusaattoehtoo. Kokko jo valmiina komeilee, sauna lämmitysvalmiina. Marjan kanssa pyörähdämme vielä torilla, sitten tulevatkin Sina ja Maila ja aloitamme juhlat. Kokkovieraita virtailee lisää pitkin iltaa.

Kiitollisena ja keventyneenä jätän kevään hommat ja siirryn niin sanoakseni vapaalle, Marjan hyvät varoitukset mielessäni. Sahtia nimittäin on kaksi vankkaa kympin punttua, on nuorta ja vanhempaa, aika jytyä kun vähän maistelin. Varotaan ja nautitaan. Iloitaan ihmisiksi.

Toivotan kaikille, jotka tällöin ja tuolloin näilläkin sivuilla pujahtelevat, OIKEIN HYVÄÄ, INNOITTAVAA JA HELISEVÄÄ JUHANNUSTA.

Keskiviikko 20.6.12

Niin kiivaita pihatöitä ja rantakentän kunnostelua, että unohdin Myllykolun talkoopippalot. Siellä olis sentään ollut vahvaa sahtia, hyvää hirvenlihaa ja kauniita naisia, kertoi Asko, joka esitelmöi paikalla talkoiden vaiheista.

Sitä paitsi täällä poikkesi kylän uusin tulokas, oopperalaulaja Valtteri Torikka esitellen suuria suunnitelmia. Kaikkea voi vielä tapahtua! Valtteri uskoo muuttaneensa kulttuuripitäjään, ja toivokaamme, ettei ihan väärässä olisikaan.

Marjan ja Artsin joukkue voitti kuulemma illalla Sarven tietovisan, joten tavatonta toimeliaisuutta tällä päin juhannuksen alla. Mihin vielä ehditään.

Tiistai 19.6.12

Myllykolun Eemelin juhlanäytännön valmistelua. Kävin Helmin tykönä, kaivelin arkistojani. Pientä jäynää suunnitellaan. Isommat on suuremmis käsis.

Tapio Niemi tuli kylään Raumalta, hänenkin kanssaan draamallista juonittelua ja tuloksellista päiväkahvittelua verannalla. Pomarkun tapaus kolhaisi meitä Satakunnan miehiä. Mutta jos mies oli niin perikunnollinen kuin kuvataan, milläs yhteiskunta tällaiset tapaukset osaa ennalta löytää niitä auttaakseen?

Kun tulin veikanneeksi Englantia kärkeen, iloitsin tietysti voitosta, vaikka sympatia oli kallistumaisillaan Ukrainan puolelle. Pelasivat niin virkeästi ja yritteliäästi, huonommalla tuurilla. Yksi selvä maali jäi huomiotta.

Maanantai 18.6.12

Tuskin on Ilmajoesta selvitty, kun on jo keskityttävä kotoisen Myllykolun suveen.

Kun seurailin illalla harjoituksia ja talkoita, täytyi kyllä hämmästellä, kuinka energinen toimeliaisuus on paikan vallannut nykyisin. Valtavasti on saatu aikaan eikä kuitenkaan turmeltu herkän luonnonmiljöön alkuperäistä luonnetta