Pyhäinpäivinä 2012

Hiljakseen katselen kirjoittamaani juttua ja vähän korjailen. Hidasta työtä, kun aina pitää välillä keskeyttää: joku alkaa vaivata, pian nolottaa koko teksti. Sitten taas usko palaa.

Liikuntaa on saatava, kuljeskelen rannoilla, lenkkeilen Myllykoluun, katselen purettuja lavasteita. Mikään ei ole niin autio kuin syksyinen käytöstä riisuttu näyttämö. Tšehov sen jo totesi Lokissa Konstantinin suulla.

Luettiin ensimmäisen kerran Ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta Musiikkiluokassa, yllättävän innostava kokemus. Mukana viitisentoista kykyä, viriämässä jo sitoutunut tunnelma. Markolla on ohjaajana otetta, Jussi istuu rooliinsa, muitakin vahvistuvia valintoja. Jospa tästä tuleekin jotakin.

Haimme Aamun eilen syömään, samalla käytiin hautausmaalla. Lämmin ajatus Elinalle. Muisteltiin muutenkin menneitä, varsinkin Myllykolun kultaisia kesiä parikymmentä vuotta sitten. Aamu aivan suli, myönsi että ne olivat tosi hauskoja aikoja. Hän se oli tulisen kipinöivä toiminnanjohtaja parhaina aikoinaan: tanner tömähti ja hame heilahti kun Aamu pyörähti.

Valmont oli hyvä elokuva, pohjana de Laclosin tunnettu kirjeromaani (suom. Vaarallisia suhteita). Kuinkahan monta elokuvaa ja näytelmää siitäkin on tehty. Dokumentti Milos Formanista oli erinomainen, mutta näin piti istua yli kolme tuntia taas ruudun ääressä. Formanin Palaa, palaa oli Mollen suuri innoittaja aikanaan Siunattua hulluutta tehdessä. Ottakoon joku elokuvantutkija varteensa. Yllättävää että Carlos Ponti ei ymmärtänyt elokuvan suurta tragikoomista huumoria, joka voisi olla sukua italialaisille, vaikkapa Fellinille.

Pyhät päätti Truffaut’n Amerikkalainen yö – kovin oli tutunomaista sohellusta elokuvan tekeminen omiinkin pieniin kokemuksiini vedoten. Kassilan tyyli oli sukua Truffaut’n leikkivälle keveydelle, Molle ja Niskanen huomattavasti raskaamman sarjan raatajia, aina kärsimys päällimmäisenä.

Marja katsoo tansseja, minä huokaisen. Yö on musta ja sumuinen. Vilho oli soittokeikalla Venttiilissä, vaan eipä ehtinyt poikkeamaan. Ensi sunnuntaista on toivoa. Yhteistä matkaakin suunnittelemme. Arkeen taas rauhassa vierähdämme.