Tiistai 27.11.12

Hamlet Kaupunginteatterissa on rujon ajan rujo esitys, mutta vangitseva. Se ei päästä pitkästymään, vaan pitää otteessaan, kouristuksenomaisesti. Mikään ylentävä teatterikokemus se ei ole kuten ei ole elämä tässä ajassa, jos sitä pitemmälle ajattelee. Se on varmaan tarpeellinen esitys.

Kari Heiskanen pitelee Shakespearea yhtä pahoin kuin tämä aikalaisiaan. Runous häämöttää jossakin katutason takana, vihan ja rikosten pohjalla. On hilpeitäkin hetkiä kuten Poloniuksen (Asko Sarkolan) johdattelut. Teatterinjohtaja näyttelee seremoniamestaria tuhoisin seurauksin. Näytelmäkohtaus on uusittu reippain ottein.

Eero Aho on fanaattisen hyvä Hamlet, on Esko Salminen muhkea pahis kuninkaana ja Tiia rakastettava riivinrauta, intohimon ja salailun kuluttama kuningatar, mutta ei mikään huora, kuten jossain arvostelussa rumasti sanottiin. Miksi nämä ovat muka jotain kuninkaallisia, mitä ne eivät tässä hengessä ja miljöössä ole. Hamlet ei kysy ollako, tässä ollaan täyttä häkää. Ofelia on herkkä tavistyttö

Mutta ankea on ankeaa, vaikka se tehtäisiin voimakkaasti. Ei tuntunut vajaa yleisökään oikein syttyvän. Tyylillinen edeltäjä Heiskasella on Pyynikin Kesäteatterin Rauta-aika toissa kesänä: hauska sovitus, mutta ei yleisömenestys sekään. En kovasti rakasta näitä väkisin ruhjomalla syntyviä aikasiirtymiä. Taiteellisesti ne pelaavat varmalla ja koetulla reseptillä. Poliittiset vastaavuudet jäävät pakosta vähän epämääräisiksi, osoitteleviksi. Suurinta rohkeutta vaatisi tänään tehdä Hamlet klassiseen tyyliin, hyytävästi, tyylikkäästi. Jättää tulkinnat katsojain iloksi. Kuka uskaltaisi? Ei taida olla niin rohkeaa ohjaajaa.

Poikani Vilho kävi aamulla vielä tervehtimässä ennen lähtöään New Yorkiin ja rock-risteilylle Karibialle. Kova reissu pojalla, vanhempiensa kohtaloiden ja muinaisen rakastumisen jäljille. Onnea matkaan.

Kun kumpikin operaattorini on tällä viikolla matkoilla, näihin merkintöihin tulee muutaman päivän pakollinen paussi. Loppuviikosta palataan, Waltaria Opistoteatterissa katsellaan ja Huovisestakin Kalevalaisissa naisissa puhutaan. Kuulemiin.