Panu Rajala

Lähdin aamusta Kyröön ja ehdin hyvin puolilta päivin Töllinmäen talkoisiin, missä oli toistakymmentä henkeä ja erinomainen tarjoilu: sihteerikkö Johanna toi kahvia ja voileipiä ja Vilja Jeren tekemää suppilovahverokeittoa. Hieno tunnelma, siivottiin, haravoitiin ja saatiin paljon aikaan, ideoitakin syntyi juhlavuoden varalle.

Loppupäivä olikin keskityttävä lätkään. Venäjä peittosi niin suvereenisti Suomen, ettei jäänyt mitään seliteltävää. Vanha punakone tuntui nousseen haudasta, niin tarkkaa ja ihailtavaa oli veli venäläisen peli. Kuumentunut läktähype sai kenties tervetullutta viilennystä.

Suuresti ilahduimme Slovakian hienosta voitosta illalla, lähinnä sen vuoksi, että pelaajien oma riemu oli niin tarttuvaa. Kisojen suuri yllättäjä! Tuleepa kiinnostava finaali huomenna. Entä kuinka leijonat jaksavat terästyä pronssipeliin tsekkejä vastaan?

Futistakin vähän jaksettiin saunan päälle silmäillä, mutta tasaista tahkoamista oli, kesken oli jätettävä. Sitten aamulla kuultiinkin, että Chelsea voitti peräti jännän rankkarikisan jälkeen. Olisihan se ollut nähtävyys, mutta sänky kutsui.

Vilkkaasti liikennöity. Ajoin Helsinkiin ja tapasin Niemenmäessä rouva Hilkka Toivosen, Veikko Huovisen vanhemman sisaren. Terävä, asioista tietoinen daami. Haastattelin vajaan tunnin. Viimeisiä piirtoja kirjaan.

Painelin Kosmokseen, ja Vanhan kirkon puistossa tuli vastaan Aarne Laurila museokierroksellaan. No kimppuun heti parilla Huovista koskevalla kysymyksellä. Lisää muuan pikapiirto kirjaan.

Kosmoksen loosissa nautimme paistetut silakat Arto Seppälän kanssa ja puhuimme pitkäänkin Huovisesta, josta Arto teki sen ensimmäisen puolimatkan elämäkerran jo 1975. Taas muutamia tarkentavia piirtoja, jotka siirsin vielä tiedostoihin kotona ja sinkautin viimein koko letkan Vuokolle WSOY:n uumeniin. Hitto kun helpotti. Nyt en ajattele koko kirjaa ainakaan viikkoon.

Puhuimme Arton kanssa kaikkea muutakin ja sovimme Töllinmäen kesäpäivän ohjelmasta 8.7. joka käsittelee, kas kummaa, Veikko Huovista. Arto lupasi tulla puhumaan.

Ravistauduin tästä aiheesta irti illalla Kaupunginteatterissa, missä meni vielä viimeisiä kevään kertoja Sylvi ja Anita. Näin sen viimeksi ensi-illassa helmikuun alussa. Puhuin ensin aiheesta Matka-Sunin teatterimatkalaisille, joukossa monia tuttuja kyröläisiä ja ikaalislaisia. Vaikuttivat tyytyväisiltä näkemäänsä. Esitys oli hyvin pysynyt kuosissaan. Heidi oli tainnut lisätäkin Anitan temperamenttia. Lähetin näyttelijöille pullot viiniä, jotta voivat huuhdella talven repliikit kurkuistaan. Aloitimme tätä tointa naisten kanssa heti esityksen jälkeen Juttutuvassa, missä oli vilkasta ja pöytään tulijoita tyrkyllä. Torjuimme urhoollisesti. Heidillä on muuttoputki, ja Eeva-Liisakin vapautuu ja ihmettelee vain, että kuinka tästä tämmöinen menestys tuli. Syksyllä esitykset jatkuvat, nekin myyty jo pitkälle.

Myllykolun Eemeliä harjoitellaan Myllykolussa, mikäs sen hauskempaa. Iltakävelin katselemaan. Vilma Tala ohjaa riuskoin ottein, näyttelijäin joukossa vanhoja tuttuja ja uusia kasvoja. Onpa Suti Aittoniemikin vielä vääntäytynyt Ollilan isännän muhkeaan rooliin!

Itse teatteri katsomoineen on vielä rakennusvaiheessa, toivottavasti se valmistuu ensi-iltaan kesäkuun loppuun. Jotenkin hellyttävää, 40 vuotta vanha näytelmäni kokee taas uudestisyntymän.

Luokkatoverini Harry Haba Hal

Selannut lehtiä ja vähän kirjojakin.

Matti Mäkelä kirjoitti hyvin myönteisesti Huovisen jutuista, jotka on koottu Luonnonkiertoon, ja aivan aiheesta. Kyllä niistä aidon Huovisen löytää. Jotkut jutut oudostuttavat: mitähän tälläkin on meinattu. Mutta kiintoisia rosoja Huovisen kuvaan löydöt tuovat. Sitten on nuoruudennovelleja ja penkkiurheilijan purkauksia, selkeästi sijoitettu omiin osastoihinsa. Kova kirjailija osaa yllättää kuolemansa jälkeenkin.

Anja Snellmanin Ivana B tuli luetuksi, otin siitä katkelmia esiin Brysselin Eurooppa-koulussa, kun esittelin uusinta kirjallisuutta. Satiiria sekin kirjailijana olemisesta kiihtyvän julkisuusmyllyn aikana, Anjan tapaan terävää ja trenditietoista.

Jaan Krossia luen hitaasti, miettien ja nauttien: Kuningasajatus on vasta puolivälissä, Vilms vasta matkalla Helsinkiin. Miltei maneerina tuo epävarma historian palasten sijoittelu yhteyksiinsä, nuoren tutkijan oma tilanne vähintään yhtä tukala kuin kohteensa. Sama ilmapiiri kuin Sofi Oksasen Puhdistuksessa, tiheänä ja ilmavana, älyllisesti rakentuvana. Puuttuuko Krossilta se tunteen viilto, joka on nostanut Oksasen heti suurmenestyksen?

Laittelen viimeisiä vetoja samalla omaan Huovis-kirjaani, tilkkeitä rivien väleihin. Oikeastaan nautittava työvaihe. Mikä nyt jää pois, se jää. Aamulehdessä oli jo myönteisiä mainintoja syksyn kirjasadosta.

Kävimme Kierikkalan laella Vilja Pylsyn kutsusta ideoimassa tulevaa Sillanpään 125-vuotismerkkivuotta 2013. On helppoa heitellä kaikenlaista, eri asia miten niitä sitten toteutetaan. Sillanpää ei nyt ole mitenkään huomion keskiössä, joten raikkaat ja tuoreuttavat ajatukset ovat tervetulleita. Naisteema näyttää nousevan, Sillanpää oli Ahon työn jatkaja myös naisten mielenliikkeiden herkkänä kuvaajana. Aina klassikko kannattaa nostaa unohduksesta, kun tilaisuus tarjoutuu. Ylen kirjallisuusohjelmat eivät ole miesmuistiin maininneet Sillanpäätä. Kuinka otollinen kohde hän olisi valoisan suvi-illan lukupiiriin. Hyvä kun pysyy varastossa.

Snellmanin päivänä Svenska Teaterniin, sopii jo hyvin.

Varmaan tämä kehuttu Kristina fr

Eilen yksi oppilaista ilmoittautui Merja Rehnin tyttäreksi

Lennähdin aamulla Brysseliin, ja siellä lentokentän loputtomia käytäviä painellessani ja satojen metrien taksijonossa seistessäni ajattelin, että en kyllä suinsurminkaan tekisi tätä joka viikko. Mutta monet ihan vapaaehtoisesti pyrkivät näihin matkahommiin jopa viideksi vuodeksi!

Pääsin taksiin ja kevyesti Eurooppa-koulun portille, missä äidinkielen opettaja Jouko Isometsä oli vastassa ja sukelsimme suuren koulun sokkeloihin. Pidin kolme oppituntia Ahosta, tulenkantajista, dekkareista, Waltarista ja uudemmasta kirjallisuudesta. Paasilinnasta ja Huovisestakin puhuttiin. Sat sapienti. Virkkuina kuuntelivat lukiolaiset ja yläasteen kootut oppilaat auditoriossa. Hajanaiselta ja sirpaleiselta vaikutti tämä laitos, mutta kuri oli hyvä ja systeemiä pyöritettiin ilmeisen tehokkaasti noin kymmenellä kielellä.

Bussilla ja metrolla löysin hotelli Standtonin helposti Central Stationin vierestä ja kuljeskelin vähän kaupungilla. Ihailin lennokkaita veistoksia ja Grand Placen huikaisevaa komeutta. Illalla Jouko nouti minut hyvään kalaravintolaan mainiolle illalliselle, mihin osallistui kolme naisopettajaa, fiksuja tietysti. Taitavat viihtyä siellä Rysälässä ja tehdä merkittävää opetustyötä, jota pieneltä osaltani yritin virkistää. Yksi oppituntiani seurannut sanoi, että puhettani olisi kuunnellut vaikka kuinka kauan. Kohteliaisuus?

Raatihuoneen torilla terassilla, kävelyllä Toompealla. Ihmeen kaunista.

Laivassa keinahdettiin takaisin, Anja ja Jussi Salokannel henkevänä seurana. Luin Jussin valtionpalkinnon kunniaksi hänen kääntämäänsä Jaan Krossin Kuningasajatusta. Kiehtova romaani. Samalla valmistauduttava Huovis-keskusteluun Kallion kirjastossa. Ehdin käydä heittämässä laukun kotiin.

Juttelimme niitä näitä Touko Siltalan kanssa, lähtökohtana Huovisen juttujen uusi valikoima, ennen julkaistuja ja osa kokonaan uusia löytöjä, nimi Luonnonkierto. Iskevä kansi. kannattaa tutustua vähemmän tunnettuun Huoviseen. Jatkoja istuttiin kirjaston alakerrassa, missä huomattava dekkarikokoelma. Taas muutama piirto herahti viimeisteltävään kirjaani.