Runeberginpäivänä 2013

Kaksi kokousta johdettu, eilen Klubilla kirjoituskilpailun raati pääsi hyvään ratkaisuun ja tänään laitettiin Tietokirjailijoitten toimistossa Vanhan kirjallisuuden päiviä kuntoon. Nämä ovatkin viimeiset sosiaaliset tehtäväni, muuten voisin sanoa kuin Mika Waltari 40-luvun kirjallisuuspoliittisissa taistoissa: maailma jääköön, minä keskityn omiin töihini.

Klubilla Teemu Keskisarja ja Markku Kuisma puhuivat eilen illalla kiinnostavasti ”suuresta pankkisodasta”, mitä ilmausta pitivät itsekin liioittelevana. Kovasta kamppailusta oli kumminkin kysymys SYP:n ja KOP:n välillä, kunnes pakkoliitto sulatti ne pohjoismaiseen syliin. Kirjalliset illat vetävät näköjään salin täyteen asiantuntevia herroja.

Tänään juhlistettiin Johan Ludvigia tortulla ja sherryllä (punssia ei ollut) Kappelissa Vesan kanssa ja puitiin niitä näitä. Vesa on nyt vapaa mies kun radiopalsta on Hesarissa lopetettu – säästösyistä tietysti. Emme olleet innostuneita lehden uudistuksesta, vaikka viikonloppuna junissa sitä oli kieltämättä tässä muodossa helpompi lukaista.

Donner on päivän nimi. Matti Salo on provosoinut virkeän keskustelun Jörkasta netissä. Tulen vähän hitaasti perässä. Mammuttia tuskin luen, viittaan vaikka Michel Ekmanin valaisevaan kritiikkiin Hbl:ssä. Muodoton luntta on tekijän vaatimuksesta jätetty toimittamatta. Ikävin piirre muistelmissa näyttää olevan, että mikään J:n monista töistä ja tehtävistä ei tunnu merkinneen hänelle mitään tai tuottaneen tyydytystä. Miksi siis kaikki vaiva?

Päätin aktivoitua ja kaivoin hyllystä romaanin Jakob och friheten (1978) ja luin alkua, aika kiintoisaa ajankuvaa vuodesta 1952, lyhyin toteavin lausein. Joskus D juontaa romaanejaan veltosti, mutta aina tunnistettavasti. Katsoin vielä iltamyöhällä kaksi osaa D:n Mannerheimia, ja täytyy sanoa, että se vähän paranee toisella katsomalla. Löysää kuljetusta ja turhaa aineistoa, blaseeraavaa selostusta siinä on, mutta rikasta kuva-aineistoa ja joitain viileitä oivalluksia. Ansaitkoon D merkkipäivän suuren hypetyksen, on hän silti persoonallisuus ellei suuri taiteilija. Samaa mieltä olen egon pullistuksesta kuin Matti ja keskustelijat, Suomessa poikkeuksellista tämä kyyninen diivailu, jota olemme saaneet viitisen vuosikymmentä seurata.