Panu Rajala

Konsertti kirkossa, mahtavaa tasoa.

Hämeenkyrön Valtterit (jälkimmäinen W:llä) Yrjölä ja Torikka antoivat muhkeita näytteitä äänellisistä ja tulkinnallisista kyvyistään. Tenori ja baritoni hyvin täydensivät toisiaan. Valtteri sai ääneensä metallista voimaa ja kuultoa, Waltteri eläytyi teksteihin lämpimästi näyttämöllisin ilmein. Kuultiin Sibeliusta, Merikantoa, Kuulaa ja Hannikaista – Oneginin aariankin Waltteri vetäisi. Maila Böhm säesti antaumuksella.

Minä jännitin vähän Tarkin Helmiä, mutta turhaan. Olikin Helmi hienossa vedossa ja tulkitsi sen Sillanpään äitevainaan tarinan sydäntä riipaisevan elävästi. Vasta 88 täyttää, ja nyt jo oikein kypsynyt äärilleen tekstin sisäistäjänä.

Jere Lepola juonsi, ja heittivät Turkka Antilan kanssa Sillanpäätä hekin, Vilja Pylsyn valitsemia katkelmia lemmestä ja naiseudesta. Hauskaa kun nuoret miehetkin hehkuttavat intomielin tuttua klassikkoa.

Riitti meillä siinä juhlaa. Jos taas päästäisiin tavalliseen arkeen. Tässä ohessa nakutan melkein flow-vedossa tulevaa oopperalibrettoa Myllykoluun. Eilen siitä kokoustettiin Kehäkukassa täällä ja huomenna jatketaan Töölönrannan ravintolassa. Waltteri jo piipahti meillä asiaa pohjustamassa. Loistava parivaljakko meillä on rooleihin. Ihmeitä vielä tapahtuu, saattepa nähdä ja kuulla.

Ei nyt satanutkaan niin lujasti kuin luvattiin eikä varsinkaan ukkostanut. Se oli sikäli hyvä, että helaavalkeat Sikomäen laella voitiin viettää suunnitelman mukaisesti – paitsi että Katariina Pylsy ei saanut kirjoittamaansa näytelmää täysilukuisena esitetyksi, ei tullut näyttelijöitä. Niinpä sisukas rouva näytteli sen yksin poikansa kanssa. Lukuteatteri antoi kuvan entisajan helaavalkeista, ja Veijo Koskiranta säesti viululla hanuristin kanssa, laulaakin saatiin.

Kaffeella sitten Maisemakahvilassa, kohta senkin kausi aletaan. Eilen meillä jo pantiin savusauna käyntiin, hyvin höyrysi, entiseen tapaan antoi lämmintä. Yksi hauki katiskassa, kevään ensimmäinen saalis. Marja valmisti spelttijauhoissa, juhla saatiin.

Hoidettu Helsingissä pari juttua: Suomalaisen kirjoituskilpailuraadin viimeinen kokous Klubilla ennen kesää ja Marttojen Huovis-ilta Munkkiniemen seurakuntakeskuksessa. Molemmista selvitty ansiokkaasti, edellisessä maittava päivällinen ja hyviä tehtävänantoja syksyksi, jälkimmäisessä kahvia, kakkua, lahjoja ja lämpöä. Kutsuja Eila Virkkala viettti syntymäpäivää. Suorittanut estetiikan suullisen tentin Rafael Koskimiehelle tämän mökillä Keuruulla 40-luvulla. Muistaa luennoilta myös nuorenn Aila Meriluodon. Elävää kulttuurihistoriaa! Tiirakarin Ailalta sain muistokkaita valokuvia. Varttuneet naiset ovat viehkeitä, Huovisestakin kiinnostuivat.

Lisäksi ahersin muutaman tunnin arkistossa ja kuuntelin Ilmari Pimiän herttaisia muistoja Kannakselta ja Kivennavalta. Aiomme Vesan kanssa vallata Kannaksen kesäkuussa, joukkueenjohtajana Martti Turtola. Hankin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta kirjastosta. Tuuli Reijosen Kannaksen mosaiikkimaailma on hyvä suppea johdatus.

Lämmin kesäinen päivä! Nautin muikkuja ja kahvia Kauppatorilla, lokit kirkuivat, laivat tekivät lähtöä, merituuli puhalsi ja elämä maistui,

Viikko on vierähtänyt kotimaassa. Henkeä vedetty, vappua vietetty.

Taata lakitettu Hämeenkyrössä, FE:n juhlaraha esitelty ja kuultu, kuinka Turkka Mastomäki tulkitsi miehekkäästi kirjoittamaani kantaattia. VPK:n soittokunta kajautteli miltei Retuperän kunniakkaaseen malliin.

Mutta heti vapun perään oli terästäydyttävä ja paineltava ensin Raumalle, missä harjoitellaan Kuubalaista serenaadia. Lupaava harjoitus! Lauri Ketonen laulaa kauniisti Unto Koskelan runoa, avulias nuori Waltari on Reidar Palmgren (Norssin poikia tietysti) ja Satu Silvo tapailee sensuellisti Minna Craucherin viettelijätärelkeitä. Kirsi-Kaisa Sinisalo ohjaa vielä tämän ennen kuin siirtyy johtajaksi Hämeenlinnaan.

Me kirjoittajat, Tapio Niemi ja mä, olimme tyytyväiset tähänastiseen näkemäämme. Pientä pressiäkin pidettiin ennen kuin ajelin tukka hulmuten Tampereelle Akateemisen kohtauspaikalle. Siellä jouduin tiukkaan tenttiin, mutta yleisö suhtautui ystävällisesti ja ostelikin kirjaani aktiivisesti.

Junalla Helsinkiin, seuraavana päivänä pari kokousta ja arkistossa plarailua, kunnes uuteen tenttiin, tällä kertaa pää-Akateemiseen. Nyt saatiin hyvä ja älykäs keskustelu! Juhani Seppänen oli erinomainen haastattelija, tunsi aiheen jotensakin omakseen ja teki osuvia kysymyksiä. Mikäs vastaillessa. Yleisöä yllättävän paljon kauniina keväisenä illansuuna, satakunta sanoi joku. Tuttuja näkyi, kustantajan väkeä ja vanha luokkatoverini Qv muiden muassa. Kirjaa meni entistä enemmän. Tämä olikin viimeinen promootio tällä erää, tähän oli hyvä lopettaa.

Ja nyt mä olen taas Viehätyksessä, tulossa Kyröskosken Naiskuoron kevätkonsertista, johtajana ihana Tuulikki Nikkilä. Kyllä oli hersytteleviä naisia, hurmaa ja huumoria, herkkiä elokuva-aiheisia lauluja.

Päivällä Norhan sisarussarja kävi Sarkkilassa lintutornien taistoa (56 lajia), kotimiehen tehtävänä makkarasopan lämmitys. Siinä välissä poikkesin Tarkin Helmin luona harjoittamassa hänen tulevaa äitienpäiväjuhlan monologiaan. Helmi keitti kaffeet ja kertoi ratkihauskoja kylätarinoita, niistä pitäisi joskus kirjoittaa. Vielä pyöräilin Myllykoluun seurailemaan Ihmiselon ihanuuden ja kurjuuden ensimmäistä ulkoharjoitusta. Alkuasemissa ollaan, mutta Marko Saario tekee tarkkaa työtä. Ihmeellinen lavastusratkaisu on vasta tekeillä, herättää odotuksia ja kysymyksiä, sittenpä näemme kuinka se toimii.

Aina joku ystävällinen lähimmäinen ihmettelee, kuinka mä jaksan ja ehdin kaikkea. Joskus ihmettelen itsekin, vaikkapa juuri tämmöisen viikon jälkeen. Yritetään taas rauhoittua jatkossa.