Näyttelin suuren roolin Sarkia-näyttämön Macbethissä: viestintuojalla oli yksi pitkähkö repliikki, jonka muistin jopa ulkoa. Luultavasti se meni hirveän hyvin. Nyt vain odottelen, että tarjoaisivat seuraavaksi pääroolia.
Ensi-illassa totesimme kansanedustaja Arto Satosen kanssa, että vallantavoittelun keinot ovat sentään vuosisatojen kuluessa hiukan siistiytyneet. Ei tosin kaikkialla. J. Kataista tyydytään tyrkkimään tuoliltaan vain sanallisesti, toistaiseksi.
Toinen kansanedustaja istui vieressämme Komediateatterissa. Mikko Alatalo ehti pauhata jonkin verran Helsinkiin suunniteltavan pääkirjaston rahoituksesta. Emme ottaneet kantaa. Totta puhuen minä pärjäisin hienosti loppuikäni Rikhardinkadun ja Kansalliskirjaston varassa, täydentäen Hämeenkyrön ja Pirkanmaan Piki-systeemin suurilla eduilla. Kansanradion tyyppien kanssa olen samaa mieltä, että lastensairaala olisi kiireellisempi hanke.
Kotimainen farssi näyttää mahdottomalta yritykseltä. Ei oikein innostanut tämäkään Tuomas Parkkisen kieli poskessa rustaama tekele, absurdia ja groteskia siinä olan takaa yritettiin. Esityksen nimi Puhelinluettelo. Ei edes Krisse Salminen pelastanut, kun muut olivat tyhmän poliisin ja hassun homon luokkaa. Sitä esitetään peräti Vammalassakin harrastajavoimin. Tyylikkään komedian osasivat meillä Waltari ja Yliruusi, eivät juuri muut.
Mutta Komediateatteri on itsessään hienosti hoidettu ja siellä saa ystävällisen vastaanoton kuten nytkin. Tapasimme sekä Eskon rouvineen että Panu Raipian, isännyys esikuvallista. Katsomo vain puolillaan.
Yleisökato hallitsi myös Heiskan heinähupaa, sekavat järjestelyt ja ehkä hellekin verottivat. Pääsin jo toisen kerran urani huipulle samana viikonloppuna: sanansaattajan roolin lisäksi pääsin tuomariksi sahtikisaan! Oli kyllä hiukan liian rasittavaa maistella yhdeksästä mukista erilajisia sahtiannoksia, seurauksena lievä uuvahdus. Lisäksi oli pidettävä esitelmä tärkeästä aiheesta: Sillanpään suhde saunaan. Jälleen täysosuma, kuulijoitakin pitkälle toistakymmentä! Suurena saunaehtoona selvitin sitten kolme saunaa: Heiskan ja Miinan savusaunat sekä lopuksi Törmän tutun pikkusaunan, joka oli paras ja aidoin, koska siellä saattoi viimein heittää kiusaavat märät uimapuvut helkkariin. Eikö kylilläkin voitaisi jo saunoa vapautuneemmin yhdessä? Oma sauna lämmitettiin sitten tänään, joten puhtaita ollaan.
Myllykolu on nyt pyörinyt hyvin ja yleisöä riittänyt. Salla tuli varta vasten katsomaan ja rentoutumaan kerrankin ilman lapsia ja näytti nauttivan täydesti. Kuulimme kriittisen lausuntonsa esityksestä, sillä hän luki sitä ennen romaania. Sovitus onneksi kelpasi.
Näin on selvitetty suven ehkä säpinäisin viikonloppu, levollisempia Luojan kiitos tulossa.