Aila Meriluoto 90

Olihan yllättävää katsella elokuvaa Haluan rakastaa, Peter ensimmäisen kerran sitten 40 vuoteen. Voiko aika tosiaan parantaa vanhaa leffaa? Valmistuessaan 1972 elokuvaa haukuskeltiin, ja itsekin muistan pettyneeni. Mutta nyt se vaikutti melkein hyvältä, ainakin tyylikkäältä ja kaikin tavoin siedettävältä.

Jouduin sattumoisin Matti Kassilan käsikirjoitusapuriksi, kun tunsin Aila Meriluodon ja tyttärensä Ursulan. Lauri Viitaa olin kovasti lukenut ja kierrellyt Pispalassa. Ailan romaanista Peter Peter kirjoitin Demariin kiittävän arvostelun, kun taas muu kritiikki oli nihkeää, varsinkin Pekka Tarkka teilasi sen täysin Hesarissa. Tässähän oli jo lähtökohtia.

Seurasin elokuvan valmistumista monessa vaiheessa ja odotin siitä naisen rakkauden purkauksenomaista kuvausta. Tea Ista onkin loistava pääroolissa, hienovarainen ja rohkea, löytää sävyjä ja uskaltaa heittäytyä. Se suuri rakastelukohtaus näytti tosin jo aika kesyltä. Mutta elokuva kaatuu paljolti Paul Osipowin elottomaan ja haluttomaan suoritukseen Peterin roolissa. Tulee aivan tönkkösuolattuja kohtaamisia, joille Istakaan ei voi mitään, vaikka kaikkensa yrittää. Hätäpäissä Osipow jälkiäänitettiin Matti Oraviston avulla, mutta ei sekään paljon parantanut.

Esko Nevalaisen kuvaus on kaunista ja ilmavaa, turhatkin maisemakuvat Ruotsista elävät, kaikenlaista symboliikkaa löydetään matkan varrelta. Onhan Kassila ammattimies, vaikka ei tässä parhaimmillaan. Hänen vanhoja elokuviaan voimme nyt katsella harva se päivä.  Aila oli kovin harmissaan aikanaan romaaninsa filmatisoinnista, hänellä tietysti oli ihan oma näkökulmansa aiheeseen ja ohjaajalla tietysti oma visionsa. Minä siinä välissä yritin taiteilla.

Mutta tähän on nyt tultu, että molemmat tekijät täyttävät komeasti pyöreitä melkein peräpäivinä, Aila tänään ja Matti ylihuomenna. Yhäti virkeitä yhdeksänkymppisiä, pitkän uran tehneitä, yhä vielä elämässä kiinni. Matti tosin on sairaalassa ja Aila pysyttelee etupäässä seiniensä sisällä Arkadiankadulla. Mutta puhelimessa kumpikin juttelee edelleen hersyvästi ja hauskasti.

Mehän lähdimme tietysti Ailaa onnittelemaan tänään hänen korkeana juhlapäivänään. Soitin eilen ja varmistin, että voidaan tulla iltapäivällä. Siellä vinttikerroksessa Ailan uskollinen miesystävä oli vastassa, ja pian Ailakin hissutteli näkyviin tutusti virnistäen. Annoimme shampanjapullon ja yhdeksän ruusua (Memory lane) ja viimekeväisen kirjanikin annoin, kun Aila vakuutti edelleen lukevansa. Milläs hän muutenkaan aikaansa kuluttaisi.

Kahdenkin kustantajan edustajat olivat jo päivällä käyneet, ja Ursula oli pian tulossa hakemaan äitiä juhla-aterialle, joten emme tahtoneet päivänsankaria kauan väsyttää. Miten iloinen on hymynsä edelleen, ja silmänsä välkkyvät kuin runotytöllä ainakin. Tulipa hyvä mieli siitä käynnistä.

Katseltiin kotona Teemalta sitten kaksikin dokumenttia Ailasta. Hän oli itse hyvässä vedossa veteraanien Pekka Lounelan ja Eino S. Revon tentissä, mutta Heikki Huttu-Hiltusen jälkimmäinen teelmys oli merkillisen sekava ja parsi puuttuvaa aineistoaan edellisen dokkarin pitkillä otoksilla! Olikohan kukaan  Teemalla tullut katsoneeksi näitä läpi, niin paljon tuli toistoa, kun ne laitettiin peräjälkeen. Aila pelasti hyväntuulisuudellaan heikotkin koosteet. Hienoa silti kun huomioivat näin näkyvästi, Hesarissakin Suvi kirjoitti pienen jutun. Huomenna on Matin suuri ilta: kaikki Palmut yhtenä pötkönä.

Ja jottei tämä menisi ihan Ailan piikkiin koko merkkipäivä, niin todettakoon, että iloinen yllätys odotti vielä illallakin: Taru Mäkelän ohjaama ja Arto Salmisen teokseen perustuva Varasto kolmosella. Niin harvoin ilahtuu kotimaisista elokuvista tai sarjoista enää. Tässä oli karheaa todellisuuden makua ja juuri sitä alakanttiin lohkovaa komiikkaa ja osuvan irtonaisia  repliikkejä, jotka meidän kotikatsomoon purevat. Kehkeytyi oikea hyvää tekevä kehitystarina! Kari-Pekka Toivonen ja Minttu Mustakallio ja muutkin erinomaisia. Häpeä etten ennen tätä nähnyt missään teatterissakaan saati kirjaa lukenut.  Katkesi kesken Arto Salminen, hänessä olisi ollut ainesta tämän rujon ja ahneen ajan kuvaajaksi pitemmältikin.

10.1.2014