Pakko liittyä vapaaehtoisesti

Miten kuntia liitetään pakolla, mutta vapaaehtoisesti? Kannattaisiko Henna Virkkusen tutkia Stalinin elämäkertaa. Viro liittyi ”vapaaehtoisesti” Neuvostoliittoon 1940. Jos sieltä löytyisikin käyttökelpoinen toimintamalli. Pienimuotoisenakin samankaltainen silmänkääntötemppu voisi ratkaista kuntauudistuksen. Radion aamulähetyksessä parastaikaa pauhataan asiasta kovasti. Kukaan ei enää tunnu uskovan järkevään, rauhanomaiseen ratkaisuun.

Viime lauantai-iltana kuuntelin koko Jevgeni Oneginin Metropolitanista taltioituna esityksenä, jonka johti itse Gergijev. Upeasti lauloivat, erityisesti Tatjanan esittäjä, jonka lämpö virtasi täyteläisenä tänne pakkasen piirittämään työhuoneeseeni saakka. Kiintoisaa oli myös kuunnella Outi Paanasen, Pekka Pesosen ja Sauli Tiilikaisen väliaikakeskusteluja. Yhtä seikkaa vain jäin kummastelemaan.

Siinä puhuttiin kaksintaisteluista tietysti, niiden tapahistoriasta jne. – mutta olin kuulevinani, että Pekan mielestä kaksintaisteluissa oli aina tarkoitus tappaa. Ei kai. Hannu Mäkelän romaanissa Pushkinin enkeli kerrotaan, että runoilija selvisi lähes kahdestakymmenestä kaksintaistelusta , kunnes viimeinen koitui kohtaloksi, sekin puolivahingossa. Jos luku vähänkään pitää paikkansa, kyse taisi olla enemmän hirtehisestä viihteestä, jossa ammuttiin tahallaan ohi tai peruttiin paikan päällä koko juttu ja lähdettiin yhdessä ryypylle.

Muistan Pushkinin novellin ”Kaksintaistelu”, jossa taistelu kuivuu kokoon kaksikin kertaa. Eikös siinä Tshehovin jutussa käy vähän samalla tavalla? No oli varmaan myös tosimielessä käytyjä välienselvittelyjä. Merkillinen romanttinen perinne sinänsä. Onkohan se jo kokonaan hävinnyt? Kuinkahan tänään kaksintaisteltaisiin… Kaiketi haastamalla vastapuoli suoraan tv-väittelyyn.

Jotain tällaista olikin ilmassa toistakymmentä vuotta sitten, kun Hannu Rautkallio ja Juhani Suomi kohtasivat studiossa keskustellen melko kiihtyneesti Kekkos-tulkinnoistaan. Tällaista pitäisi jatkaa. Heikki Ylikangas on aina ollut kuuma kaveri haastamaan erimielisiä tutkijoita. Kunnon tieteelliset kaksintaistelut televisioon, näin tutkimus alkaisi vähän enemmän kiinnostaa kansalaisia. Monilla aloilla on varmasti kiihkeitä vastapareja, eikä seminaareissa kaikkea saada selvitetyksi. Tulisi vaihtelua ainaiseen päivänpoliittiseen liirumlaarumiin.

Tai onhan siinäkin sytykettä. Juuri nyt Kanerva ja Pekkarinen huutavat aika reippaasti päällekkäin radiossani, kiistan aiheena kuuluu olevan opposition  mahdollinen välikysymys pakkoliitospykälästä. Jospa pantaisiin ministeri Virkkunen vastakkain jonkun kiukkuisen ja itsenäisyystahtoisen kunnanjohtajan kanssa (toimittaja vain mykkänä sekundanttina) , ja he sitten selvittäisivät kaksintaistelussa juurta jaksain vapaaehtoisen pakkoliitoksen edut ja haitat. Jospa kansakin näin alkaisi saada jotakin tolkkua tähän yhä sekavammaksi kieriytyvään vyyhteen.

21.1.2014