Kirjan ylistys ja puolustus

Haukio Sastamalassa

On koottava vähän ajatuksia. Kaikki kuultu ja koettu humisee päässä vielä hiukan sekasortoisesti. Kaksi vuorokautta  Sastamalassa vastaa hyvin paria viikkoa jossakin etelärannalla. Paitsi että henkinen saalis on satakertainen.

Mistä aloittaisi? Jos vaikka avajaisista. Harvoin on ollut Vanhan kirjallisuuden päivien alussa niin sykähdyttävä tunnelma kuin tällä kerralla. Sastamalan seudun puhallinorkesteri tuo aina juhlavan virityksen. Kun Matti Rönkä astui juontamaan, huomasivat hitaammatkin, että tässä on virallisluontoisesta merkkitapauksesta kysymys. Mieskuoro Euga revitti tunnelmaa vielä vähän ylemmäksi räväköillä tulkinnoilla pohjalaisista kansanlauluista. Mikä petaus hyville puheille!

Ja niitähän riitti. Uuden puheenjohtajan Leena Majander-Reenpään avaus oli täyttä asiaa, samoin uuden kaupunginjohtajan Jarkko Malmbergin tervehdys. Uudet luudat lakaisivat vanhat tomut menneisyyteen. (No ei tämä kyllä koskaan ole ollut mikään tomuttunut tilaisuus, mutta kielikuva vain sattui sopimaan.) Alkoi tulla sitä herätyskokouksen henkeä, jonka Matti Rönkä pani merkille. Valmiiksi pelastuneita taisi olla suurin osa kuulijoista. Sitten keskityttiin jo kuuntelemaan Timo Soinin todistusta kirjalöydöistään.

Soinilla oli kolme kohdetta, hyvin erilaisia: Mihail Sholohovin Hiljaa virtaa Don, Georges Bernanosin Maalaispapin päiväkirja sekä Valistuksen Lukukirja. Olihan noissa jännevälejä. Samoin kuin Soini muistan minäkin hyvin, kuinka Donin levollisesti virtaava eeppinen kymi otti aikanaan haltuunsa, siitä taitaa olla kohta 50 vuotta kun sitä saunakamarissa maalla öljylampun valossa luin. Lounaalla keskustellessamme Timo totesi, että Sholohov onnistuu ihmeellisesti välttämään, niin palkittu kommunisti kuin olikin,  kaikki vallankumousta ihannoivat painotukset romaanissa. Hän kuvaa Donin kasakoiden vastarinnan ja epätoivoisen taistelun punaisia vastaan viileästi, tarkasti ja satuttavasti. Hieno teos, hyvä valinta.

Maalaispapin päiväkirja on pokkarina piileskellyt hyllyni perillä vuosikymmenet, enkä ole vieläkään tainnut kunnolla sitä lukea, vain aloittanut pari kertaa, mutta kun alku on kaikkea muuta kuin mukaansa tempaava, on jatko jäänyt. Nyt voisi tulla aika korjata tuokin puute, kun Soini kirjasta löysi katolista maailmankatsomustaan syvällisesti valaisevaa sisältöä. Sen Valistuksen Lukukirjan annan olla omassa rauhassaan, kai minunkin polveni sitä kansakoulussa luki, en muista, mutta hyvä että tämmöinen perusteksti ja sen kasvattava merkitys nousi puheessa esiin. Varmaan monet katsomossa yllättyivät, kun rämäkkänä populistina tunnettu Soini avasi ikään kuin uuden sivustan itsestään. Juuri näin johtavat poliitikot ovat ennenkin Sastamalassa tehneet.

Sitten jaettiin palkintoja, Warelius-palkintoa kaksin kappalein Eila Hämäläiselle suomen kielen oppikirjoista ulkosuomalaisille ja Tapio Markkaselle hänen tähtitiedettä kirkastavasta tietokirjatuotannostaan. Kirsti Mäkinen perusteli ja lavalle tuotiin kukkia ja peräti uusi kaukoputki Tapiolle. Vuoden Kirjatoukaksi julistettiin – kas kummaa, Vanhan kirjallisuuden päivät ry! Ansaittu palkinto, sanoisin. Leena kävi niiaamassa ja kiitti kauniisti meitä muitakin asianosaisia, hieno juttu.

Ei puuttunut enää kuin Kirjan ylistys, ja sen nousi esittämään Jenni Haukio runollisen kirkkaalla tyylillään. Topeliusta aluksi siteeraten hän avasi suuntaa lukuharrastuksen virittäjille ja valistajille. Avajaisten kaari täyttyi kauniisti, ja herätyskokouksen henki ikään kuin tiivistyi tässä loppuponnessa, jonka Haukio esitti selvästi sydämestään. Lounaalla sovimme taas tapaavamme Turussa lokakuun alussa, kun ohjelmapäällikkö Jennin omat messut pyörähtävät käyntiin.

Ihmisiä kertyi avajaisiin varmasti tuhatkunta, sillä sali oli ääriään myöten täynnä ja monet seurasivat tapahtumaa seisaaltaan. Eipä voinut  kuvitella parempaa starttia kirjapäiville. Kun vielä silmääni osui heti avauskierroksella antikvaaristen tiskien äärellä se Isaak Babelin Odessalaisia (Keltaisesta kirjastosta), jota olen vuosikaudet turhaan metsästänyt, niin avot – ei sen lupaavampaa alkua voinut omalle kohdallenikaan toivoa.

Näin olen täyttänyt jo yhden jutun verran kokemuksia enkä ole ehtinyt avajaisia pitemmälle! Täytyy jatkaa uudemman kerran, sillä vasta avauksen jälkeen iltapäivällä päästiin varsinaiseen asiaan, siihen teemaan ”Minä ja kirja”. Mutta se vaatii jo oman juttunsa ja sitä ennen pienen lenkkeilytauon, kun aamupäivä näyttää toistaiseksi sateettomalta.

29.6. 2014