Waltaria uudelleen saksaksi

 Andreas LuddenMichael Der Finne

Mika Waltarin teoksia alettiin kääntää saksaksi vuonna 1938, jolloin Ein Fremdling kam auf dem Hof ilmestyi Münchenissä painettuna. Vieras mies tuli taloon oli vain vuotta aikaisemmin voittanut pienoisromaanikilpailun Suomessa. Uuden Saksan uho oli korkeimmillaan, mutta tuskin romaania voitiin suoraan liittää natsisimin Blut und Boden -ideologiaan. Pikemmin maalaistragedia toi kriitikoiden mieleen D. H. Lawrencen vitalismin. Uusi käännös teoksesta ilmestyi 1977.

Waltarin markkinat avautuivat Saksassa sodan vuoksi hitaasti mutta varmasti. Vuonna 1943 käännettiin Kaarina Maununtytär ja Komisario Palmun erehdys. Kun Sinuhe egyptiläinen kääntyi niinkin varhain kuin 1948, jatkoa seurasi miltei teos teokselta. Mutta historialliset romaanit oli järjestään käännetty ruotsalaisen tai englantilaisen käännöksen pohjalta ja lisäksi vahvasti lyhennettyinä, jolloin saksalaiset lukijat eivät voineet saada täyttä käsitystä Waltarin filosofiasta.

Saksalainen kääntäjä Andreas Ludden on nyt ryhtynyt merkittävään urakkaan. Hän on kääntänyt neljä Waltarin historiallista romaania uudelleen Sinuhesta alkaen ja tällä kertaa suoraan alkukielestä ja lyhentämättöminä. Nuoren Johanneksen hän käänsi ensimmäisen kerran nimellä Johannes Peregrinus. Sitten ovat seuranneet Michael der Finne (Karvajalka) ja Turms ja uusimpana paionotuore Sinuhe der Ägypter. Kaikki nämä loistelevat kohta Frankurtin kirjamessujen pöydillä.

Oma suosikkini, jota jo selasin, on kahden novellin tai pienoisromaanin saksannos: Fine van Brooklyn ja Die Pariser Krawatte (Pariisilaissolmio). On oivallinen idea yhdistää juuri nämä kaksi eleganttia kertomusta samoihin kansiin. Niissä on paljon yhteistä, Pariisin muistoja, nuoruuden kipeää romantiikkaa, keski-iän väsähtänyttä viisautta sekä kummassakin kertojan terävää itseironiaa ja hyvittävää huumoria. Niiden kertojat voisivat olla yksi ja sama henkilö, läheistä sukua Waltarille itselleen.

Tapasin Andreas Luddenin kahteen otteeseen päivän mittaan. Ensin istuimme WSOY:n tiloissa, jolloin Hanna Kjellberg johdatti keskustelua Waltarin ja yleensä suomalaisten teosten saksannoksista viime aikoina. Mukana oli kaksi Kuebler-kustantamon edustajaa. Ihmeesti yhtiö on satsannut näihin kauniskantisiin Waltari-opuksiin. Niillä kuuluu jatkuvasti olevan kysyntää, joten ei sijoitus varmaan hukkaan mene. Waltarin elämäkertaa sen sijaan harva Saksassa lukisi yhtä innokkaasti, Ludden pahoitteli lausuen samalla ystävällisiä kiitoksia Unio Mysticasta. Hän väitti, että tiedän Waltarista enemmän kuin tämä itse tiesi itsestään!

Suomi on näyttävästi esillä Frankfurtissa, myös klassikoiden osalta. Viime viikolla sain postissa uuden käännöksen Sillanpäätäkin: Frommes Elend (Hurskas kurjuus). Ensimmäisen kerran Das Fromme Elend ilmestyi 1948, toisen kerran nimellä Sterben und Auferstehen 1956. Tämä uusin on siis jo kolmas versio. Sillanpään kaikki romaanit käännettiin saksaksi, ja hullusti kävi vain Miehen tien: Eines mannes Weg (1933) vedettiin kaupoista ja makuloitiin, kun Sillanpää tuli käyttäneeksi liian suoraa suuta diktaattoreista Hitleristä, Stalinista ja Mussolinista kuuluisassa Joulukirjeessään 1938.

Andreas Ludden osoittautui todelliseksi Waltarin tuntijaksi ja harrastajaksi, hän on kerännyt mittavan kokoelman kirjailijan käännöksiä eri kielillä ja perehtynyt samalla syvällisesti niiden lähtöteksteihin ja valintoihin. Hänen kanssaan olisi ollut hauska keskustella enemmänkin, mutta tapaaminen oli rajallinen.

Niinpä kävin illalla vielä Deutsche Bibliothekissä kuuntelemassa, kun Ludden kertoi lisää kääntäjän työstään ja luki otteita Finestä ja Sinuhesta. Kodikas intiimi tilaisuus, jossa Anneli Kalajoki edusti Waltari-seuraa. Viiniä tarjottiin ja keskusteltiin jatkoilla. Mutta kun Kueblerin viehkeä toimittaja tiukkasi minulta, miksi Waltarilla on aina niin pahoja naishahmoja, kielivarani alkoivat ehtyä. Sitä on suomeksikin vähän vaikea selittää. Totesimme että hänellä oli kuitenkin pitkä ja kestävä ja onnellinenkin avioliitto. Saatoin vain viitata joihinkin nuoruuden koviin kokemuksiin. Pitää verrytellä käytön puutteessa ruostunut saksan puhekieli vetreämpään kuntoon!

17.9.2014