Syksyn loppuruuhkaa

022 

Jussi Niinenmaa, Anssi Arohonka ja mä tarkastelemassa Lauri Ahlgrénin kirjalahjoitusta SKS:n juhlasalissa.

Sesongin superviikko on meneillään. Vähemmänkin voisi itseään vaivata.

Tiistaina sain hälytyksen puhelimeen kesken kiivaan kirjoitusrupeaman: nyt pitäisi olla Kampin palvelukeskuksessa puhelemassa Paavolaisesta. No hyppy taksiin ja pian perille. Ystävälliset, fiksut naiset jaksoivat hyvin odottaa. Juttu luisti paremmin kuin koskaan.

Iltapäivällä pistäytydyin kirkkohallituksen joulukutsuilla uudessa Kirkkotalossa Etelärannassa, työnantajien linnoituksen naapurissa. Skattalta ovat muuttaneet, tilaa on kuulemma vähemmän, mutta tarkoituksenmukaisempaa. Arkkipiispa puhui Brughuelin taulun pohjalta, Verollepano Betlehemissä, jossa neitsyt Maria saapuu paikalle kesken ihmisten arkihälinää, tuskin huomattuna.  Siinä saimme vertauskuvallista mietittävää.

Mistään sukupuolilaista en kuullut keskustelua käytävän. Sen sijaan juttelimme kirkon kulttuurivastaavan kanssa monista muista ajankohtaisista ilmiöistä. Sastamalassa sovimme seuraavan kerran tapaavamme.

Intensiivinen neuvottelu tässä välissä Helena Ruuskan kanssa Strindbergillä elämäkertain kirjoittamisesta ja erityisesti Eeva Joenpellosta, jota haastattelin nauhaan vuonna 1974. Helena tekee nyt lopullista elämäkertaa. Kaikenlaista kaivautui sentään muististani Ievan puheista.

Sieltä painelimme Korkeavuorenkatua WSOY:n joulupippaloon, jossa oli tietysti viihtyisää ja hyvää tarjottavaa. Finlandia-kaveria Jussi Valtosta ei näkynyt, olisin jo kiittänyt kirjasta, vaikka olen vasta kolmanneksen lukenut. Harvinaisen älyllinen ja kiinnostava kotimainen romaani, liikkuu tiede-ja yliopistomaailmassa, saa nähdä sitten kiinnostaako laajempaa yleisöä.

Keskiviikko ei päästänyt yhtään vähemmällä: kaksi esitelmää. Ensin Pohjois-Haagan työväenopistoon, jossa oli hyvä järjestys ja valpasta yleisöä. Paavolainen tietty aiheena, Anssi Arohonka sinne houkutteli, ryhtyy kirjallisuuskerhon seuraavaksi puheenjohtajaksi, kuulin.

Anssin autolla huristelimme Lallukan taiteilijakotiin, missä Lauri Ahlgrén vastaanotti meidät kuvista rikkaassa taiteilija-atelieerissaan ja lahjoitti mittavan Sillanpään kirjakokoelmansa seuralle. Veimme lastin SKS:n juhlasaliin ja ladoimme pöydälle, siellä nääs alkoi illan suussa F. E. Sillanpään Seuran pieni juhlatilaisuus kirjailijamme Nobelin 75-vuotismuistoksi. Jussi Niinenmaa tuli Kyröstä pitämään tervehdyspuheen, Anssi juonsi ja minä latasin 45 minuutin luennon FE:n pitkästä ja mutkikkaasta Nobel-marssista. Yllättävän paljon väkeä paikalla, noin 60 henkeä tuulisena iltana. Bibliofiilien seura järjesti, sillanpääläiset avustivat.

Ja vielä eilen torstaina selvitin neuvottelun SKS:n kirjallisen johtajan Tero Norkolan kanssa tulevasta kirjahankkeesta – Sillanpää on kolmesta osasta saatava runnotuksi yksiin kansiin. Hitonmoinen urakka, olen vasta käynyt kaksi osaa läpi, eikä se siitä tahdo tarpeeksi lyhentyä, vaikka paljon joutavaa tieteilyä paiskon menemään.Toimittaja Pauliina Rihto lupasi giljotiinillaan teilausapua tekstiin. Kill your Darlings!

Päivän päätti Otavan takkatuli-ilta, joka on siitä erikoinen, että takkatulta ei näy missään, mutta väkeä sitäkin enemmän. Otavassa on aina ryysistä ja tunnelmaa, ihmisiä monelta laidalta ja vilkas pulina täyttää sokkeloiset käytävät ja avarat huoneet. Suomi hukkuu juhlavuosiin! Janne Virkkuselta kuulin Sibelius-vuoden valtavista suunnitelmista ja Seppo Puttoselta alkupaloja itsenäisyyden juhlavuoden kirjallisuusohjelmista. Mahdotonta menoa. Ensi vuonna täyttäisi myös Sibeliuksen koulukaveri I. K. Inha 150 vuotta.

Siellä päivysti Silja Sillanpääkin isoisoisänsä maalauksen vierellä, Viktor Sjöströmin muhkea muotokuva  aina hauskasti sattuu silmään. Ja kaikenlaisia tapasi, kiintoisia keskusteluja, kunnes vilkkaan viikon uuvuttamana oli hiivittävä kotiluolaan lepäilemään.

Ja tänään perjantaina suunnattava Jyväskylään, viimeiselle Paavolais-keikalle! Eikä sekään kai viimeinen ole, mutta taukoa tulee sentään. Hengissä pysytellään.

12.12.2014