Runeberginpäivänä 2015

Runeberg

Matti Lehtinen vetelee radiossa komeasti Hurtti-ukkoa. Runo miettii vastaiskua joukkojen paetessa vihollisen edessä. Ukon strategia on ällistyttävän yksinkertainen: paon vastineena on, että pysytään paikallaan! Hän havainnollistaa ohjeensa kuolemalla istumapaikalleen. Eikö muka Runebergilla ole huumoria.

Joku visertelee myös Flickan kom ifrån sin äsklings möteä, se ei nyt olekaan tällä kertaa Sibeliuksen säveliä. Runeberg oli Sibeliukselle kyllä kovin rakas. Yhtä korkealle hän nosti Kalevalan, pitkään ei juuri muuta säveltänytkään kuin näitä. Sibelius pysyi ruotsinkielisenä, mutta kansallisromanttisesti myös suomenmielisenä. Hän kirjoitti ruotsiksi Ainolle, joka vastasi suomeksi. Poliittinen Sibelius on läpikotaisin tutkimatta.

Onkohan luontevaa nimittää Helsinki-Vantaan lentokenttä Sibeliuksen mukaan? Nykyinen nimi on tietysti kammotus. Mutta miltä tuntuisi kuulutus: ”Lähtö Jean Sibeliukselta myöhästyy 2 tuntia kymmenen minuuttia.” Tai otsikko: ”Jean Sibeliuksen kiitoradoissa ongelmia.” Tai vielä pahempaa: ”Kaikki lähdöt Jean Sibeliukselta tältä päivältä peruutettu.”

Sivumennen satiirin ongelmista: eilen radiokeskustelussa André Wikström taisi höläyttää, että satiiria on enää suora puhe esim. että Stubb tai Rinne ovat surkeita. Ei tarvita enää kiertoteitä. Näinkö köyhää on? Wikström sanoi, ettei ymmärtänyt mitään jostakin tv-sarjasta Yes, Prime minister. Jollei tosiaan tunne ollenkaan politiikan rakenteita, silloin voi kaiken karkeistaa ja yksinkertaistaa. Siitä on näytteitä riittämiin nykyisessä ns. satiirissa. Niinistö vaipoissa, hauskaa vai mitä?

Henrik Meinander pohtii parastaikaa aamulähetyksessä Runebergia, nationalismia ja nykyistä tilannetta Euroopassa. Hän päätyy loogiseen paradoksiin: nationalististen protestipuolueet pitävät vahvasti yhtä Euroopassa ja vahvistavat näin eurooppalaista identiteettiä! Mukana rokassa on Suomenkin persuileva protestipuolue. Jonka johtaja Timo Soini oli muuten elementissään eilen eduskunnassa ryöpyttäessään Kreikan tukipolitiikkaa. Miehen elpynyt verbaliikka ja virtaviivaistunut look viittasivat vaalitaiston tulistumiseen.

Parnasso putosi eilen luukusta ja tuottikin yllätyksen. Matti Linnavuori kirjoittaa kerrankin suorasukaista tekstiä viimeaikaisista teatteriesityksistä. Teesinä on Teatteria pölvästeille. Vastaansanomaton juttu, jossa kriitikoiden ylistämät, muodikkaan epä-älylliset kulttiesitykset pannaan reippaasti paikoilleen. Erityisesti KOM-teatterin Vallankumouksesta kirjoitin itsekin vuoden lopulla samaan suuntaan. Siinä räyhäohjaus pilasi ilmeisen kiinnostavan tekstin ohittamalla sen miltei kokonaan. Liian vaikeaa ohjaajalle, toteaa Linnavuori.

Pari kiinnostavaa palaveria iltapäivällä, voin lenkkeillä kaupungilla asian kanssa. Ja sitten päätimme pitkästä aikaa mennä Yliopiston juhlasaliin Runebergsfestiin eli Svenska Litteratursällskapetin Årshögtidiin. Sielläkin kuullaan tietysti Sibeliuksen lauluja Runebergin runoihin, mutta myös kapellimestari Susanna Mälkin esitelmä kansallisesta kulttuuriperinnöstämme – lähinnä kai sävelkielen myötä tulkittuna. Kiinnostavaa. Kerron sitten lähemmin.

5.2.2015