Kevään taitekohta

 FES Munkan kirjastossa 002

Anna-Liisa Tuohenmaa on julkaissut eloisat muistelmat seikkailuistaan: Maapallon sydämenlyöntejä (2001).

Sain työt siihen malliin, että voimme ottaa pienen tauon. Lennämme Pariisiin. Siellä menimme kihloihin tasan kymmenen vuotta sitten. Ensimmäisestä käynnistäni on kesällä kulunut 50 vuotta. Monta aihetta vilkaista, miltä näyttää Pariisi nyt, terrori-iskun ja oikeistovaalien jälkeen.

Kansallinen rintama ei sentään noussut hallitsevaksi puolueeksi. Kaikkiaan oikeisto kuitenkin eteni voimallisesti. Tällaista Ranskaa harva osasi odottaa, eipä tällaista Eurooppaakaan. Kiintoisaa odotella, kuinka vannoutuneet frankofiilit ja EU:n puolesta liputtaneet tämän kaiken selittävät. Mitä kirjoittaa Klinge päiväkirjaansa?

Sillä välin toikkaroimme vapaina Montmartren rinteillä ja muistelemme romanttisia hetkiä Sacré Coeurin portailla. Kunhan kone pysyy turvallisesti ilmassa, onhan tuttu Finnair asialla. Hirveätä katsella saksalaiskoneen turman tuhoja.

Olemme kumpikin Marjan kanssa kerranneet ja tehostaneet ranskaamme koko talven Toimelan mainiossa opistossa. Nyt verrytellään vähän käytännössä. Marja on pitemmällä, koulusta alkaen lukenut, hoitakoon vaikeimmat puhumiset.

Kevään viimeiset (?) kirjalliset tilaisuudet tällä viikolla: tiistaina Mika Waltari -seuran vuosikokous Meilahden lukiossa, jossa johdin puhetta. Osanotto yllättävän runsas. Lea Toivola esitelmöi Waltarin suhteesta sotaan muutamien teosten valossa. Ansiokas juttu, vaikka joistakin jälkiviisasteluista olinkin eri mieltä.

Ja eilen F. E. Sillanpään Seuran tapaaminen Munkan kirjastossa, missä ikäpresidenttimme Anna-Liisa Tuohenmaa (94) muisteli eloisasti maailmanmatkojaan kätilönä ja terveysisarena ympäri maailmaa, enimmin Amerikassa ja Afrikassa. Myös Anna-Liisan kyröläisiä sukujuuria selviteltiin. Juttua olisi tullut vaikka kuinka, keskusteluakin syntyi seuralaisten ja kirjaston oman Sokrates-piirin kesken. Osanottajia ahtautui kirjaston soppeen parikymmentä, kahvitkin tarjottiin.

Molemmat kirjalliset seurani rynnivät kohti juhlavuosia. Sillanpään Seura täyttää 40 vuotta ja Waltari-seurassa muistetaan jo, että Sinuhen iklmestymisestä tulee syksyllä 70 vuotta. Ja kas kummaa, kaikki kolme tähänastista puheenjohtajaa täyttävät saman vuosimäärän niinikään syksyllä. Mitähän silloin keksitään?

Myös Waltarin kotimuseohanke Tunturikadulla on tunnustelevassa myötätuulessa. Ei puutu kuin rahoittajat. Tarmokkaasti Anneli ja Päivi heitä tuntuvat jo etsivän. Sillanpään Seuralla on rahankeruu meneillään silläkin: vuoden 2017 suurta oopperaa valmistellaan.

Sitä ennen näytellään Myllykolussa ensi suvena, ja pahasti näyttää, että joudun mukaan kaulaani myöten. Mutta kesään on vielä aikaa. Myös Sastamalan Vanhan Kirjallisuuden Päivät on saatu houkuttelevasti raamitettua, ei muuta kuin yleisörynnäkköä odottelemaan.

Näissä hankkeissa illat sujahtivat, mutta pääasiassa olen paahtanut hyvinkin tiiviisti kirjoitustöitä aamupäivisin ja joskus jatkanut lounaan jälkeen. Kolme kirjaa etenee jokseenkin tasatahtia, sopimuksetkin tehty, joten ajallaan ne ilmoille putkahtelevat.

Mutta loman olen ansainnut ja itselleni myöntänyt, tosin vain ensi tiistaihin saakka.

26.3.2015

PS Francon jälkeen jäi onneksi tauolle, niin koettelevia olivat viimeisimmät jaksot. Loistava perhesuhteiden, korruption ja aikakauden kuvaus piti edelleen pihdeissään, entistäkin tiukemmin.