Tuulta päin, Sipilä

vaalit 2015

Kohta alkaa tapahtua. Sellainen on  tuntuma. Juha Sipilä ei selvästikään pidä venyttelystä. Mutta onko hän varautunut kovaan vastarintaan? Kalikoita satelee jo.

Risto Uimosen kirjasta on virinnyt pientä polemiikkia. Kaikki eivät pidä siitä, että poliitikosta piirtyy puhtoinen kuva. Hufvudstadsbladetissa Uimonen vastasi kirjan kriitikolle, että hän ja muutkin ovat yrittämällä yrittäneet etsiä tahroja tai mokauksia Sipilän uralta. Ei ole valitettavasti löytynyt. Minkä sille voi.

Niinpä Uimonen tulee kokeneena journalistina siihen tulokseen, että Sipilän kaapissa ei kerta kaikkiaan ole luurankoja. Tämä on sinänsä harmillista. Mitä teemme pääministerillä, jota ei heti päästä irvailemaan? Kolumnisteille, kommentaattoreille ja pakinoitisijoille tämä on lähes kuoleman paikka. Kuinka ihanaa olikaan Vanhasen aikana, ja Stubb suorastaan tarjoili ilkkujille maalitaulua.

Sipilän kyvykkyys eri aloilla voi suututtaa tavallista lehtikriivaria. Hän teki omin käsin kaikki kotinsa huonekalut! Valaisimetkin hän nikkaroi itse. Hän ajelee itse kyhäämällään häkäpönttöautolla. Hän sai bisneksensä luistamaan loistavasti. Hän on tuosta vain toteuttanut joka miehen miljonäärihaaveet. Hän ponnahti muutamassa vuodessa suoraan politiikan huipulle. Kaiken kukkuraksi hän lentelee omalla lentsikalla ja helikopterilla, kiitää suit sait Amerikkaan tai Kreikan luostariin. Brysselissä hän voi pistäytyä ohimennen puolelta päivin.

Eihän tällaista tyyppiä voi ottaa todesta. Pikemmin hän kuuluu Aku Ankkaan Hannu Hanhen ja Pelle Pelottoman rinnalle. Nyt häntä on joka tapauksessa ruvettava tosimielessä seuraamaan ja kritiseeraamaan. Ensi töiksi kannatti  lyntätä Uimosen kirja liian positiivisena. Koska tuollaista onnistujaa ei kerta kaikkiaan pidä hyväksyä. Kyllä siinä jotain filunkia on, ihan varmalla.

Keksin avuksi yhden kielteisen piirteen: tuntuu ettei Sipilä ole kova kulttuurin harrastaja eikä kaunokirjallisuuden sydänystävä. Mutta pitääkö kaikkien olla kaikkea? (Olivatko edeltäjänsä?) Rajoituksistaankin mestari tunnetaan. Insinööri on liian terävä ja taitava, jotta hän jaksaisi lukea kuvauksia toisten saamattomasta arkielämästä. Ehkä kuitenkin kannattaisi tutustua tavallisiin kansalaisiin sitäkin kautta. Kuka sitä paitsi tietää mitä hän iltaöisin askaroi, kun ei viinakaan maistu.

Kulttuurin puolesta olemme tietysti huolissamme. Mahdollinen hallituskumppani persut eivät tunnetusti ole korkeakulttuurin ylimpiä ystäviä. Jos Sipilä vähentää ministerien lukua (mikä tekee sinänsä hyvää), yhdistyyko kulttuurimisteri taas vanhaan tapaan opetusministerin rooteliin. Olisikohan se suurikin katastrofi? Nythän kulttuuria hoitelee jonkinlainen kolmasosaministeri. Minkämoisia muutoksia on huomattu?

Vaalivalvonta kävi urheilusta, maaleja tuli ja jännitys säilyi loppuun saakka. En suostu huolestumaan tulevaisuudesta. Kaarteita riittää ja vaihtuvia tilanteita. Nyt on talouden kuntoon laittamisen aika. Jos se onnistuu, silloin kulttuuurikin kukoistaa. Olisi nähtävä, että politiikka tarjoaa vain pelimerkit, itse työt ja teokset on kulttuurityöläisten itse tehtävä. Kyllä ne sen tekevät ahtaissakin oloissa. On todistuksia siitä, että oikein ahtaat olot voivat tuottaa yllättäviä ponnistuksia.

Ei muuta kuin tuulta päin ihmejonglööri Juha Sipilän johdolla.

21.4.2015