Hyvästellään vanha vuosi. Siinä on sellainen ristiriita, että se maailman ja kotimaan tapahtumilta oli risainen ja pahaenteinen, uhkaava ja kaoottinen, sotaisakin, mutta omalta kohdaltani juhlava ja mieltä kohottava.

Enkö seuraa kylliksi aikaani? Mikä oikeus minulla on ilakoida omaan tahtiini, kun enin osa maailman ihmisistä kärsii ja panikoi. Tai onko niinkään? Täällä hyvässä Euroopassa on edelleenkin rauhaisia, varakkaita ja idyllisen kauniita kolkkia, uskokaa pois.

Kirjoitan vuoden viimeisenä iltapäivänä, vasta käyty kaupoilla kevyesti varustautumassa, Marjan tytär Salla joukkoineen on jo matkalla tänne päin.

Toivuin suhteellisen nopeasti joulunpyhien vapaasta leijunnasta ja tein töitä nämä ahtaat välipäivät. Mikä tyydytyksen tunne kun taas pääsee vähän kirjoittamaan ja järjestämään tulevia toimiaan. Muutamankin päivän nautiskeleva joutilaisuus alkaa jo hermostuttaa, ei voi mitään.

Ajelimme virkistyäksemme eilen Tampereelle, pitkästä aikaa oikeaan teatteriin. Näimme TT-Frenckellissä takavuosilta tutun perhekuvauksen Skavabölen pojat, kirjoittaja Antti Raivio. En muistanut kovin hyvin näytelmää ja mietin, olenko koskaan nähnytkään sitä, vain kuullut ja lukenut kuvauksia. Joka tapauksessa odotin jotain vähän hauskempaa, tämähän oli perin murheellinen avioerosekoilu.

Mutta tällaista kai elämä on, jopa Kauniaisten kaltaisessa onnen kukkatarhassa. Aika on patinoinut näytelmää, sen tuoreus on karissut. Hyvin se esitettiin Marika Vapaavuoren ohjaamana, pari nuorta lahjakkuutta esittäytyi: Jaakko Ohtonen ja Eeemu Korpela. Hauska oli nähdä myös kantanäyttelijöitä, koko vetreää kaartia. Katsomossakin vilahteli tuttuja, tänne kotiutunut Heikki Kinnunen ja entinen oppilaani, viehkeä Anna Sirén, muista puhumatta. Tampereella on lämpimän kodikasta, komeat jouluvalot loistivat Keskustorilla (osa eläimistä tosin poistettu).

Television tapaus on ollut ilman muuta Hannu Linnun sarja Sibeliuksen sinfonioista, erinomaisesti toimitettu ja toteutettu. Teema tarjoili sen yhtenä pötkönä tiistaina, melkein kaikki jaksoin taas katsoa töistäni livistäen. Tämä on kuvalaatikon antia parhaimmillaan, ja vähän kummastelen niitä eliittikansalaisia, jotka ylenkatsovat koko televisiota. Loistava päätös Sibeliuksen runsaalle juhlavuodelle.

Mitä muuta vuodesta muistan? Yllättäen ensinnä omat syntymäpäiväni ja muutamat kirjalliset tuotteet vastaanottoineen. I. K. Inhan juhlavuoden! Näihin mieli kiintyy, näitä seurailee. Myllykolun sateinen näytelmäkesäkin kajastelee muistoissa jo kultareunaisena ja monet muut, sanoisinko lukemattomat juhlat ja tapahtumat vuoden varrelta. Vielä jaksettiin painaa täysillä ja välillä ylikin! Kiitollisuus on liian pieni sana tästä kaikesta.

Maailman melskeet tietysti masensivat ajoittain, mutta niistä pystyy yllättävän puhtaasti ravistautumaan irti, kun elää täällä Suomen suvantolassa. Joka alkaa sekin täyttyä uusilla murheilla, ei auta. Vaiko sittenkin toiveilla ja lupauksilla? Tapasin ensimmäiset maahanmuuttajani Hämeenkyrön kirjastossa: siistejä, suittuja, kohteliaasti käyttäytyviä irakilaispoikia. Ovat Särkijärvellä majoituksessa ja vaikuttivat hyvinvoivilta ja virkeiltä. Liisa sanoi kirjastossa, että käyvät siellä aika usein. Kotoutuminen hyvässä vauhdissa?

Kun oma elämä on mallillaan, ei pysty hirveästi eläytymään pahimpiin tragedioihin, joita on tarjolla kestokyvyn ylittävä tulva. Kuitenkin pitäisi. Mitä lupaisin tulevalle vuodelle 2016?

Lukea enemmän, ymmärtää enemmän, kirjoittaa vähemmän… jotain sentään. Kuntoilla enemmän! Ehkä voisi antaa ajatusten levätä ja hiljaa syventyä. Niinistön ja Donnerin keskustelu Helsingin kirjamessuilta Teemalla sieti katsomisen, niin hyvin siinä lukemista propagoitiin ja oltiin muutenkin lupsakoita. Taas tuntui iloinen hytkäys siitä, että meillä on niin kirjallisesti sivistynyt presidenttipari. Esimerkki varmasti vaikuttaa. Siis luetaan lisää ensi vuonna!

On harmaan hämärän hetki, aavistus iltaa, pieni ripeä pakkanen. Tuntuu mahdolliselta, että kaikki vielä kohentuu, maa, maailma ja ihmiset. Ja ennen kaikkea pieni minä itse. Aina kannattaa yrittää!

Oikein Onnellista Uutta Vuotta 2016 Kaikille!

31.12.2015