Laulun ja soiton lauantai

Jamala

Voisiko täydellisempää päivää olla, noin julkiselta tarjonnaltaan? Olen noitunut television liiallista valtaa tähän pieneen ihmiseen, mutta taas on peräännyttävä. Kuinka meitä lauantaina hemmoteltiinkaan. Sadepäivä antoi siihen lohdullisen luvan.

Ensinnä majoituin kirjoitusmökkiini tuonne rantaan ja saatoin siellä kuunnella toisella korvalla Litfestin aamukeskusteluja Helsingin Savoysta. Sade ropisi viihdyttävästi, tuomi alkoi kukkia ikkunan pielessä.  Järvi päilyi tyynenä, liljat kukkivat, hiljaisuus vallitsi. Paitsi näitä puheita kirjoittamisesta, vapautuneita, ei liian syvällisiä.

Marja toi uuden pöntön kirppikseltä, taitaa olla 13. tonteillamme. Kiipesin ja sidoin sen koivuun ikkunan eteen. Vieläköhän joku ehtii sinne majoittua. Huvilan pöntöissä kisaavat tuttuun tapaan tiaiset ja kirjosiepot. Järvellä melskaavat joutsenet ja veden pintaa lipittävät telkät. Naakka on vallannut itsetietoisena telkän pöntön.

Saan kirjoitetuksi jotakin ja painelen huvilaan lounaalle. Paras keskustelu seuraa: Helen Macdonald ja Sirpa Kähkönen. Asetumme oikein katsomaan ja kuuntelemaan. Lintu-Marjaa kiinnostaa Macdonaldin romaanin aihe H – is for Hawk (suomennettu H – niin kuin haukka), jossa kanahaukka kesytetään ja muutakin hurjaa tapahtuu. Suvi Ahola kehui kirjan perjantaina Hesarissa. Macdonald puhui kaunista Cambridgen englantia, Sirpa Kähkönen pärjäsi hienosti haastattelijana.

Välissä oli tarkistettava, että Suomi sentään voitti Ranskan lätkässä, vaikka vaikeaakin oli. Näitä varmoja matseja leijona pelaa vähän säästöliekillä, mikä lienee viisasta. Kovimmat vastustajat vasta tulossa.

Sitten musiikillinen anti alkoi kohoilla. Kävin kirjoittamassa, palasin kuuntelemaan lauantain toivottuja ja varsinkin Sibelius-Akatemian orkesterin juhlakonserttia Musiikkitalosta. En ole mikään Einojuhani Rautavaaran sävellysten tuntija, mutta tämä Cantus arcticus yllätti ja ihastutti aitoine linnunliverryksineen ja kurkien huutoineen. Hieno yhdistelmä! Onkohan Rautavaara seurannut aikoinaan Heimatin ensimmäistä tuotantojaksoa, jossa Hermann Simon laatii hyvin samantyyppisiä luontovaikutteisia atonaalisia sävellyksiään.

Oli miten oli, huippuna pidimme nuoren sellistin Jonathan Roozemanin virtuoosisoittoa Prokofjevin äärivaikeassa teoksessa. Varmaan Sergei sävelsi sen piruuttaan mahdollisimman vaativaksi ystävälleen Rostropovitshille. Näin ja kuulin kerran tämänkin aristokraattisen herran soittoa Tampere-talossa, enkä usko että Rooseman hänestä aikaa myöten jälkeen jää.

Sen sijaan emme lämmenneet Magnus Lindbergin teollis-soitannollisesta kakofoniasta Kraft. Olkoon vaan maineikas teos, ja urheasti nuoret soittajat sen läpi kalistelivat Sakari Oramon letkeällä johdolla, mutta kun ei kosketa niin sitten ei. Kuka kirjoittikaan aikoinaan kuuluisan arvostelun otsikolla ”Sekasotkua musiikin asemesta”. Väärässä oli Josif silloin, ehkä mekin nyt.

Nyt oli enää voimat koottava Euroviisuihin. Meni vuosia, etten niistä mitään piitannut. Mutta nyt väreili ilmassa erityinen odotus. Tukholmassa osataan ainakin järjestää suurenmoinen show. Juontajat ovat loistavia, vaikka vitsikkyys tulee aina vähän tarjoillusti. Nyt skabaamaan, kuinka käy sen Ukrainan kappaleen 1944, esittäjänä veristisen dramaattinen Jamala.

Ja sehän voitti pitkän odotuksen ja äärimmäisen jännittävän pistelaskennan jälkeen! Draamaa tämäkin, parhaasta päästä. Venäjän tappio oli taatusti kirvelevä. Kannatti valvoa puoli kahteen, vaikka raskastakin oli. Liian samantyyppisiä jyskytyksiä, liikaa pyrotekniikkaa, liikaa mahtipontta. Kannatimme myös Itävallan hurmaavaa esitystä jo kielenkin takia, Unkarin reipasta farkkukaveria sekä raikkaita brittipoppareita. Kyllä nekin siellä keskivaiheilla keikkuivat.

Harvoin on jokin lopputulos tuonut tällaisen tyydytyksen. Ukraina ansaitsee uskonvahvistusta. Euroviisut on paitsi maanosaa yhdistävä, myös poliittisesti kantaaottava areena. Siinä on enemmän jännitteitä, sisältöä ja sähköä kuin päältä uskoisi. Nyt syvät pohjavirrat voittivat. Mutta maita on liikaa, karsikaa ihmeessä! Mitä kaikki vanhat neuvostovaltiot Euroopassa tekevät saati sitten Australia. Miten olisi kaikki brittien vanhat alusmaat ja saman tien Kiina ja USA. Laajennettu Worldvision and Global Competition! Kilpa kestäisi koko kuukauden.

14.5.2016