Draamaa monenmoista

 

Tässä oopperatähtemme Helena Juntunen ja Sauli Tiilikainen, keskellä säveltäjä Seppo Pohjola.

 

 

Myllykolussa pidettiin pressi, jonka satoa oli eilen radiossa ja tv-uutisissa ja nyt näköjään Aamulehden komeassa kansikuvajutussa. Harmi vain, että Jantso Jokelinin ansiokkaasen juttuun jäi pari puutetta. Oopperan tärkein tekijä on luonnollisesti säveltäjä, jota ei tuossa mainita lainkaan. Säveltäjä on Seppo Pohjola, joka on tehnyt hienoa työtä.

Historia onneksi korjaa tällaiset haksahdukset. Muistaako kukaan Mozartin oopperoista ketään muuta kuin säveltäjän?

Minunkin kohdallani Jokelin mainitsee, että Sillanpää olisi ensimmäinen oopperalibrettoni, vaikka niitäkin on kertynyt aiemmin kaksi: Sillanpään Marssilaulu täällä Hämeenkyrössä ja Taipaleenjoki aikanaan kolmena kesänä Ilmajoella.

Mutta mitäs pienistä, eteenpäin porskutellaan. Harjoitukset eilen ensimmäisen kerran täydellä musiikkikalustolla suorastaan hätkähdyttivät ihmeen puhtaalla äänentoistollaan. Tekstistä, varsinkin miesten, saa hyvin selvän.

Illalla karkasin harjoituksista ehtiäkseni juhlimaan Aulis Aarnion hyvästijättöä Kangasalan Ramppi-teatterille. Kahdenkymmenen näytelmän jälkeen Aulis luopuu (ainakin väittämänsä mukaan) draamakirjailijan vaivalloisesta työstä. Miutta vannomatta paras.

Olen nähnyt useimmat Aarnion näytelmät siellä ja ohjannutkin kaksi, joten ryhmä ja näyttämö ovat tulleet tutuiksi.  Nyt nähtiin Taivas täynnä purppuraa, teijän Kostian pappi –romaaniin perustuva näytelmä uusittuna  versiona. Kun Auliksen draamaura tästä aikoinaan alkoi, on kierretty kehä kauniisti umpeen. Mukana oli vieläkin ainakin yksi ennen tuntemani näyttelijä, Jarmo Salo, uskollisista uskollisin.

Muutenkin oli kiva tavata Rampin vakiintunutta katsojakuntaa. Sina tietysti oli, hänkin teatterin entinen ohjaaja (parhaasta päästä) ja mestarin sisar Anja Aarnio. Ilahduttavia vanhoja tuttavuuksia myös Pekka Haavisto, Ulf Sundqvist ja Jukka Gustafsson. Poliitikkoja ja juristeja oli monia katsomossa. Loppuun istuttiin, vaikka yhteislaulu ja neljä puhetta seurasivat itse esitystä.

Vähän haikeana, ehkä helpottuneenakin silmäsin taakse jäävää Ramppia. Onhan täällä jo käyty kylliksi saakka. Auliskin saa aikaa taas kirjallisiin töihin. Odotellaan tuloksia.

14.7. 2017